sä katsot mua kuin lahnaa
sohvallas makaan ja täytän lupauksen
en mattojas mä tahraa
omat rinnukseni sotken kuitenkin

itsellein en mitään voi
niinkuin en voinut eilenkään
kun kaljaa join ja haaveilin
menneist vuosist joit en nähnytkään

Oon mä ollut tyhmä
viisautta hain kantapään kautta
Vielä olen laiska
kyynistynyt ja taisin uhriutua
itsellein en mitään voi
niinkuin en voinut eilenkään
kun jossittelin ja havahduin
ei elämässä hyvin käynytkään

Voisin olla avoin
mut silloin tätä kaikkee mulla tuskin ois
kaikki on niin hyvin
ja silti haluis aina vaan jonnekin pois
itsellein en mitään voi
niinkuin en voinut eilenkään
kun villiä rakkautta haikailin
vain lauluissani sain sen elämään

itsellein en mitään voi
niinkuin en voinut eilenkään
ja maailma jatkaa vaan eteenpäin
ei herää pienen sielun kitinään.