Asepuvussa Hämeenlinnan asemalla
sydän laulaa tulta lemmen
vaan ei läsnä pelkoa että osumasta
kuoloon nukahtaa.

Kuukausien jälkeen
kaipuuni puen poves' hyväilyyn
parfyymisi tuoksu peittää
hien ja veren maun
kun tuomi kukkii
tiellä Aulangon.

Sairasvuoteella näkötornin kuva hiipuu
lävistänyt ammus muiston
vaan ei kukaan pyyhi pois kuinka puolustimme
tuota maisemaa.

Kuukausien jälkeen
kaipuuni puin poves' hyväilyyn
parfyymisi tuoksu peitti
hien ja veren maun
kun tuomi kukki
tiellä Aulangon.

Kuukausien jälkeen
kaipuuni puin poves' hyväilyyn
parfyymisi tuoksu peitti
hien ja veren maun
kun tuomi kukki
tiellä Aulangon.

Silmäs' siniset
kyntes' talvenvalkoiset
hetkeks' löysimme toisemme
lehmus vihersi kuin rakkautemme
on lehdossasi yhä rauha olla
Aulangolla.