Tukahdutan kielot, ne kun muistuttaa
kauneudesta joka sokeaksi saa.
Poltan terälehdet tästä pihasta
siellä laskit rakastaako vai ei rakasta.
Käännän kivet, kannot, joilla piileksit
kaadan tuijat joiden katveessa mua suutelit.

Revin muistot susta juuriltaan
kaivan maasta pois joka siemenen
tuon haitallisen tulokkaan
ei kauaa enää ihollani polta
rikkaruohot rakkauden.

Katkon piikit ruusuilta, ne satuttaa
sormissani sydänverenpisaraa
Tähän metsään sulla ei oo asiaa
kitken tunteeni, en anna myrkkys' vaikuttaa
syrjäytä et viljaa, vettä, valoa
ainoo liekki jäljellä on kulon paloa.

[Kerto]

Tiedän, olet mulle vain multaa,
koruton on erämaa
hakkuuaukiolla menneen unohdan
kohti uutta yksin vaellan.

[Kerto]