Annala, talo muutama vain,
kavereita silti kourallinen.
Paikkoja, missä peuhata sain,
liian monta kiusaks vanhempien.

Muistan vielä metsän Tarzaneiden,
mäet suuret syöksylaskijoiden,
merenlahden kesäpultsareineen,
räkäkiiskeineen.

Leikkeihin aina sai kaverin.
Usein hiekkikselle kokoonnuttiin.
Neppikset leikattiin tietenkin,
kunnes mäkkäreitä rakennettiin.

Muistan rosvon, jonka pollari vei,
miehen mustan, jota pelätty ei,
nadet, vinkit, kirkonrotat ja sen
itkun viimeisen.

Vieläkin niin moni tie vie takaisin Annalaan.
Vieläkin mun savumerkit näkyvät Annalaan.

Muistan omput, jotka varastettiin,
tyhjät pullot, joita kivitettiin,
miestenlehdet, naisten rinnat sun muut
ja ne jäykät luut.

Karkkia pihan kauppamme myi,
sinne viikkorahat hukutettiin.
"Norttia?" Myöhemmin hämmästyi
myyjätär, kun sitä tiedusteltiin.

Muistan piilopaikat kellareiden,
pimeydessä rikin leimahduksen,
jännityksen, poskarin, henkarin,
säryn päässäkin.

Vieläkin niin moni tie vie takaisin Annalaan.
Vieläkin mun savumerkit näkyvät Annalaan.

Muistan omput, jotka varastettiin,
tyhjät pullot, joita kivitettiin,
miestenlehdet, naisten rinnat sun muut
ja ne jäykät luut.