Hei kuulkaa nyt te kaikki kun mua kerrankin laulattaa
vaikka aikoja olen jo tajunnut ettei lauluni koskettaa

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä

kun ne katsovat kaikkea ympärillä kuin kukkasta laaksossa
niille kauneus on jotain helppoa eikä viivoja vinoja

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä

ja minä katselen kaikkea ympärillä kuin piikkiä lihassa
mulle kauneus on kuihtunut unelma, armon rippeitä vihassa

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä

olen nähnyt hyvän ja pahan kulkevan käsi kädessä
kun ne juoksevat yhdessä täyttämään murtuneen mielen tyhjyyttä

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä

tämä maailma on laatuaan sellainen että heikkoja hirvittää
mutta vahvat ne vasta vapiseekin kun yksinäisyys yllättää

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä

ja ne pakenevat yksinäisyyttään hyvin oudolla tavalla
miten juuriaan irti leikatessa voi vielä nauraakin samalla

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä

niin, ne lukevat vain sellaista kieltä jolla on miljardi puhujaa
rakentaakseen valtavan sillan täytyy tuhat muuta hajottaa

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä

minun periaatteistani antavat ne armottoman arvion
olen ilmiönä ehkä kiinnostava - mutta tarpeeton

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä

kun minä puhun vain niiden kieltä joita moni muu ei ymmärrä
kun minun sydämeni sykkii niille joille oma kieli on elämä

voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä
voi näitä ihmisiä, voi näitä ihmisiä.