Mazatlan (äännä: masatlán)

1. Taas kotkien tie koneen korkeuksiin vie,
Mazatlan pian pilven syliin vaipuu.
Kun muistan eilisen orastavan rakkauden,
mielen haikean valloittaa kaipuu.
Mazatlan, luokses sydämeni jää,
ja varmaakin varmempaa on tää:
vaikka sammuisi päivä tai kaatuisi maa,
aikaa tuota en vois unhoittaa.

2. Rannan hiekka valkoinen, kuiske kauniin neitosen:
tuuthan luokseni pian takaisin?
Kauan vastausta hain, viimein sanotuksi sain:
ilman sua enää elää tahdo en.
Mazatlan, palmus jälleen kun nään,
silloin lämpöösi ainiaaksi jään.
Vaikka sammuisi päivä tai kaatuisi maa,
aikaa tuota en vois unhoittaa.

3. Oi, Mazatlan!