Tommi Isoaho: Vei Kesä Yöltä Pimeän


VEI KESÄ YÖLTÄ PIMEÄN

Taas jälkeen kevätauringon ensi säteiden
kiskoilla matkaan kohti lepoa ja rauhaa.
Maisema ikkunan on kesäinen,
perillä suuntaan kohti pientä kyläkauppaa.
Evästä rinkkaan ja vaeltamaan
koivujen välistä pitkospuita.
Tunturin juureen mä paikkani teen.
Tänne mä kuulun, en kaipaa muita.

Yötaivasta oottamaan jään...

Taas valon hehkuvan mä nään ja tiedän,
väistyy pimeä, taas yöni vietän
alla koivikon. Keskiyön auringon lumoon mä jään.
(Yöttömän yön)
Kun valon hehkuvan mä nään, mä varmasti tiedän,
mieleeni jää hetki ikimuistoinen,
niin kallisarvoinen on tää. Vei kesä yöltä pimeän.

Kolme neljännestä vuodesta luotu on
pimeän harsoon peitellä kansi taivaan.
Maisema öisin kun on valoton,
hiljainen kulkija valoa kaipaa.
Tunturin juurella paikkani on
arjesta kauaksi, luonnon rauhaan.
Laavulla, vierellä nuotion
katselen kauneutta kesäyön taivaan.

Yötaivasta oottamaan jään...

Taas valon hehkuvan mä nään ja tiedän...