Erikoinen kappale todellakin, ja mahtava sellainen. Tunnelma vailla vertaa. Alkaa lupaavasti, itse tykkään snaresta juuri siksi että se "ei sovi" ja siksi sopiikin, tai jotain sellaista.. kappale osaa yllättää uudestaan ja uudestaan, ja vanhalle progefanillehan sellainen on herkkua :) Parasta biisissä on 3:12 alkava patterni jota käytetään nokkelasti. Huumaavan pehmeästi kaikuvan staccaton päättyminen stabiin on odottamaton ja humoristisen nerokas ratkaisu. Ja sen jälkeen alkava squarewave-kaaos täydentää kokonaisuuden niin hyvin ettei voi kuin hymyillä suu korvissa. Myös drum'n'bass tyylinen syvä basso sopii siihen kuin nenä päähän. Mutta sitten alkaa taas se hajanaisuus, Majic Ninjan trademark.. Onneksi se ei kuitenkaan häiritse tässä biisissä läheskään niin paljon kuin muissa. Tähän se itse asiassa sopiikin, mutta silti jotkut sinänsä upeat elementit menettävät hitusen hohtoaan rakenteen ollessa niin sekava. Kaiken kaikkiaan kuuntelukokemus on kuitenkin niin jännittävä ja ainutlaatuinen ettei tämä kymppiä vähempää ansaitse. Tähänastisesta tuotannosta mielestäni ehdottomasti paras.

Mielenkiintoinen intro.. snare latistaa jotenkin tunnelmaa, sitä olisin efektoinut. Ihan ihme kolinaa ja pärskettä, pari bassoa siellä täällä ja veturi. Puhe-samplet luo hämyistä tunnelmaa biisin. 2:00 paikkeilla sitten rupeaa löytymään rytmi. Elementtejä biisissä on todella paljon, osa keksiläitä, osa taas vähän juosten kustuja:) Erikoinen kappale, todellakin. En itsekkään tätä osaisi kategorioida, saatika sitten arvostella, jätetään se viisaammille..