Aleksei Aleksejevitsin ilta ruokalassa: _______________________________ Nousuhumala: _______________________________ Aleksei Aleksejevits oli istunut ruokalan nurkkapöydässä jo pitkään. Seurakseen hän oli ostanut pullosen vodkaa Maltsevskin torilta. Sitä hän nyt kaateli tuoppiinsa pöydän alla, ja joi varmoin ottein. Aleksei Aleksejevitsin oli vallannut alakulo, joka uhkasi yltyä synkkämielisyydeksi. Kaikkien onneksi - vaikka ruokala tyhjä olikin - vodkan aiheuttama nousuhumala sytytti Aleksei Aleksejevitsin sisimmässä pontevia tunteita: vaikka asiat nyt ovatkin kehnonlaisessa jamassa, ei auta itku markkinoilla. Aleksei Aleksejevits kehitti haparoivassa mielessään suunnitelmaa paremmasta elämästä. Se ei olisi aivan yksinkertaista, sillä kuten Aleksei Aleksejevits itsekin tiesi, häntä ei oltu siunattu hengen lahjoilla. "Mutta rohkeutta, ystävä hyvä!" - puhutteli hän itseään. "Ehkä sattuma tuo kohdallesi jonkin ainutkertaisen tilaisuuden, ja itse tsaari ottaa sinut suojelukseensa." _______________________________ Äkkipikaisia mietteitä: _______________________________ Kesken kiihkeiden ajatustensa ja suurten suunnitelmiensa Aleksei Aleksejevits laantui äkisti. Eihän kaikki nyt niin huonosti ole, jos nyt ei aivan parhainkaan päin. Kotona odottaa vaimo ja pikku Olga. Vaimo on varmaankin valmistanut alkupalaa, ja odottelee kuluneessa mutta muuten moitteettomassa esiliinassaan Aleksei Aleksejevitsin paluuta. Suolakurkkuja, smetanaa ja keitettyjä makkaroita! "Mutta minähän vihaan keitettyjä makkaroita!" - Aleksei Aleksejevits ärjähti itsekseen. Toisaalta, eihän kaikki voisikaan olla täydellistä - makkaraan on kai tyydyttävä, vaikka mieli tekisikin veripalttua. Oikeastaan kaikki on hyvin, jos nyt ei ota huomioon sitä, että vaimo pettää Ivan Jakovlevitsin kanssa. "Minä vihaan vaimoani, mutta vielä enemmän vihaan Ivan Jakovlevitsia!" - Aleksei Aleksejevits ärjähti jälleen. _______________________________ Tarina: Sattumia (Daniil Harms) _______________________________ Omiin ajatuksiinsa vaipuneena Aleksei Aleksejevits hätkähti, sillä pöytään istui tuntematon mies. Aleksei Aleksejevitsin välinpitämättömyydestä huolimatta mies aloitti kertomuksen, joka herätti myös Aleksei Aleksejevitsissa levottomuutta. Tarina meni näin: "Orlov söi kerran liikaa survottuja herneitä ja kuoli. Kuultuaan tästä myös Krylov kuoli. Spiridonov kuoli muuten vain. Spiridonovin vaimo putosi senkiltä ja kuoli hänkin. Spiridonovin lapset hukkuivat lampeen. Spiridonovin isoäiti alkoi ryypiskellä ja lähti matkoihinsa. Mihailov lakkasi kampaamasta hiuksiaan ja sai rupia päähänsä. Kruglov piirsi naisen, jolla oli ruoska kädessä, ja menetti järkensä. Perehrestov sai sähkeitse neljäsataa ruplaa ja rupesi niin koppavaksi, että sai potkut töistä." Mies lopetti tarinansa toteamalla: "Hyvät ihmiset eivät osaa pitää asioitaan oikeilla raiteilla." Kovin kuohuttavia uutisia! _______________________________ Kotiinpaluu: _______________________________ Tarina käänsi Aleksei Aleksejevitsin huomion pois itsestään. Hän nautti vielä tilkan vodkaa kun kerran tarjottiin, ja poistui vihellellen ruokalasta, toisten onnettomuudesta tyytyväisenä. Siinä kaikki!