Mieletön meno päällä kyllä koko ajan! Teillä on jotenkin todella hyvässä balanssissa nuo soitimet, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että bassokin kuuluu. Täähän on melkein parempaa kuin monet motörheadin biisit, mitä oon kuullu. Tää rokkaa kyl keikalla varmasti liian kovaa monen verenpaineelle!

basso taas kerran on mitä parhain, mutta kitarariffit on kyl ihan loistavia kans! Laulajan ääni sopii kun nyrkki silmään ja biisi on taas mukavan menevä ja iskevä, ei jynssää paikoillaan.

Täähän on oikein mukava rock-kipale. Rokkaa todella hyvin ja hieman tuhnuisesta soundistakin huomaa bändin osaavan hommansa. Lisäplussaa hyvästä riffistä...

Tiukka asenne ja soundit kohdillaan.
Kunnon äijärock vääntöä ja ennen kaikkea tiukat bassokuviot.
Laulajalta puuttuu ehkä ne ihan viimeiseen puristukseen tarvittavat rahkeet.
Lisää viskiä ja röökiä sanoisin.

Pirun hyvin rullaava biisi. Rumpuintro on hyvä oivallus. Riffit ovat toimivia ja yleinen fiilis on mahtava. Soittajilla on hommat haskassa ja laulaja on kunnon raspikurkku. Soundit ovat myös hyvät, ne tukevat biisiä mahtavasti.

Temposta heti pisteitä. Asennetta löytyy ja välillä vähän rauhotutaan sopivassa kohdassa ettei kaahata biisiä hengiltä. Laulusta tuli jotenkin punk-viboja vaikka muuten niin perusrokkia vedettiinki. Tulee mieleen michael monroe ja johnny rotten vääntämässä kättä.

tänään tulee kovaa materialia vastaan. Tämäkin on varmaan parhaita rock-kappeleita mikserissä. Sellaista kuraa on tullut välillä vastaan, että... omassa genressään varmaan jo melko valmista ja arvostettua kamaa.

This one's kinda good. Michael Monroe meets Johnny Rotten.
Rock and role-play.

Let me in. Should I stay or shoul I go?

Aika lailla tulee mielee, et tätä musaa soitetaa kotikisastudioissa keväisin MM-kisojen aikaan. Sellanen perussuomalaisen penkkiurheilijamiehen kuva Karjala-pulloineen piirtyy mieleen samantien ku biisi lähtee rullaamaan :)
Asennemusaa. Ei sinällään oo valittamista löydettävissä, mut ei tää kummemmin erotu vastaavien joukosta. Hyvinhän noi kitarat vetää osuutensa - todella energisesti, ja se fiilis siirtyy kuulijaanki - ei siinä mitää. Kuiteski pääosin tää kuulostaa alusta lähtien siltä, ettei oo eka kerta, ku kuulin jotai vastaavaa. Toisaalta voiko rockilta enää nykyisin oottaakaa mitää vallankumouksellisia edistysaskeleita? Nii, siinäpä vasta kysymys...

Täähän potkii hyvin! Vähän tällaista Peer Cynt vivahteista perusrockia mutta varsin toimivaa sellaista. Soundit on sopivan rosoiset ja laulajan käheä ääni pelittää tuoden semmosta kunnon äijärockfiilistä biisiin. Kunnon tekemisen meininkiä on kyllä tässä ja kun tuo soittokin tuntuu kulkevan, niin kiitettävän puolelle mennään.