Kylmä kamala mörkö tappaa rakkauden.

Kasa vanhoja fraaseja, sanoin ja sävelin. Ajattelin, että omakohtaisuus saattaisi osittain korvata omaperäisyyden. Laulun raivo kohdistuu kertojahahmoon itseensä, ei laulun kohteseen, joka on luonnollisesti puhdas ja moitteeton, kuten rakkauslaulussa tuleekin olla. Tämä nyt sattuu olemaan lemmenluritukseksi aika paskamainen tapaus. Anteeksi. Vaikutteet: Charles Bukowski,Hurriganes, Doctor Feelgood. Jonkinlaisen tohtorin tarve näyttää ilmenevän näissä kappaleissa muodossa tai toisessa. (Oletusarvo, paina muokataksesi)