ja niin minä jätin sinut, juuri kuten lupasin etten
- kylmänä, vailla syytä. vain hetki jälkeen
"kaikki on hyvin" -lupausten

ja niin jätin sinut kotiimme, joka on enää vain talo minulle
- kylmä, vailla järkeä, vain askel tuntemattomampi
siitä mitä se oli jo liian kauan sitten

en ollut kerännyt sinne mitään
ei kai koti, joka vain alkaa - ja sitäkin juuri ja juuri -
koskaan täytykään
vain tavaroita, joita ostin perustellakseni aikani täällä

ja niin minä jätin sinut yhtä kauniina, kuin aina olit
lämpimänä, vailla osaa

kuin tahtoisin pyyhkiä kaiken,
kuin pyrkisin totuuden tuhoamaan,
ettei kotiamme enää vuosiin
ollut olemassakaan.
kuin uskoisin tämän jälkeen
kummankaan pystyvän luottamaan
jäljelle jääneiden päivien
johtavan parempaan.
kuin antaisi unen tulla
- ei niin väliä heräämisestä,
kun monen, monen yötä
havahtui itsensä vierestä
kuin viimeinen äkkikäännös,
kuin käväisisi pinnassa,
kuin opittu refleksi,
kuin sormet kurkussa.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu