Hmm, alussa oli hyvät riffit ja meno, mutta sitten alkanut hidastelu tuli kuin seinän takaa eikä se oikein iskenyt. Laulusta tulee mieleen joku yhdistelmä A.W.Yrjänää ja Jarkko Martikaista. Loppuosio oli tyylikäs kaiken kaikkiaan ja toi jotenkin mieleen jopa dimmu borgirin höhö. Hieno biisi siinä mielessä että on monenlaista yhdessä.

Suomirockin vaihtoehtobändit nousevat mieleen biisin alkua kuunnellessa mutta juoni muuttuukin tarinan edetessä. Kappaleen erilaisista osioista oma suosikkini on noin +/- 2 min kohdalla tuleva rokahtava väliosa, jossa taustalla kilkuttaa Raw Power-tyyppinen piano. Loppu on kelvollista nostattelua, mutta humiseva ravintolaurkumainen synasoundi ei oikein istu kokonaisuuteen.

Toimivat soittomelodiat biisissä. Lauluun olisi kaivannut paljon jämäkämpää tulkintaa, nyt vähän hissuttelua kun muu biisi jytää menemään.

Tämä biisi kaipaisi kipeästi kunnollista masterointia, nyt on yleissoundi varsin heikko ja hiljainen. Laulajan tulkinta ajaa asiansa varsin perinteisissä merkeissä. Asiallinen kipale joka kaipaa kipeästi kunnollista tuotantoa.

Hyvä nimi biisillä. Ensimmäisenä huomiona jää mieleen se, että laulu on liian pienellä ja muutenkin turhan hempeästi vedetty. Soittopuolellakin on aistittavissa pientä kankeutta, joten vielä riittää treenattavaa. Sävellys sen sijaan on aivan pätevä tapaus. Eli toteutukseen jää vielä parantamisen varaan, mutta sävellyskynä tuntuu pysyvän kädessä.

Melko kehnosti toteutettua älykköpoppi jossain YUP/ABsoluuttinen Nollapiste -hengessä. Soundi on suttuinen ja soittoonkin voisi panostaa tarkkuuden ja vireen muodossa. Biisinä ei oikein lämmittänyt. Yritystä on, joten takaisin kämpälle ja lisää treeniä.

Pääkoppani löi teille heti kädessä neljätoista miinusta henkilökohtaisen vihani "wcxz-tavallisten kirjainten tilalle"-bändinnimiä tai kappaleita kohtaan. Kun kappale taas lähtee käyntiin, kajareista pauhaa ihan mukiinmenevää rokettia, jota tosin vaivaa tuotannon laatu. Kyllä instrumentit kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta kaikka on vähän sielutonta, etenkin laulajan ääni. Luulisin, että paremmalla miksauksella ja masteroinnilla homma voisi olla jo aika mureaa.

Kappale itsessään taas on vähän ristiriitainen, sillä en oikein tiedä mitä se musiikillisesti yrittää olla, välillä menee CMX-rokin puolella, välillä hakataan sinfonisen black metallin ruman serkun ovea ja välillä vedetään avantgarde rokkia vailla tietoa seuraavasta käänteestä. Pidän kyllä monimuotoisuudesta musiikissa, mutta tässä jo hypätään vähän liian suuria askelia polulta toiselle.

Kappaleen parhaana antina pidän alun rokkia ja sitten en taas ymmärrä ollenkaan miksi vaihdatte melankolisesta ja menevästä rokista huonosti toteutettuun sinfoniseen mäiskeeseen. Nämä kun eivät luonnollisesti sula yhteen sitten mitenkään, ainakaan tässä reinkarnaatiossa. En väitä etteikö niin voisi tehdä, mutta tässä toteuksessa tuo epäpyhä ristisiitos on vähän väkisin sorvatun kuuloinen.

Tuossahan teillä on toisaalta haastetta edessänne, sillä jos saatte tuollaisen kuvion toimimaan, tulos voi olla hyvinkin mielenkiintoinen.

jes, jotain muuta kuin metallia tai anteeks-moilanen-kirjastontäti-hiiri-poppia. asiaan: jos aknestikilla olis jotain sanottavaa ja muutenkin soittotaitoa, saattais se kuulostaa tältä. tässä on aimo ripaus uutta aaltoa (tosi uutta, 30v, voi kyynel) vähän laulu vois kasvaa loppua kohti enemmän, ei siis taso vaan tulkinta. lisää vaikka martikaisen tyyppistä menoa niin hyvällä tiellä ollaan yhä pidemmällä vain.

Soundit ovat jännät kuin 80/90-lukujen taitteesta. Biisissä on kuin etäisiä, kaukaisia vaikutteita punkista ja jopa sanoituksen osalta 60-luvun opiskelijaliikkeiden kaikuja. Oikeastaan mukava poikkeus mikserin kommenttilistalla!

Saundien ponnettomuus iski ekana korvaan.Alun riffissä oli vähän kuultavissa queens of the stoneage vaikutteita.Soitto pelaa niinkuin pitääkin, mutta se yleisin eli laulu jää muista huonommaksi.Sävellyksenä aika mitäänsanomaton omaan korvaan.Nauru kolmen minuutin paikkeilla oli piristys :)