Juoksin huoneista pois,
enkä päässyt pakoon varjoja.
Mutt´en pysähtyä voi –
ei oo aikaa nuolla haavoja.

Olkoon maa mikä maa,
kuu on aina yhtä kaukana.
Kyllä joskus nainen hehkuaa,
vaan on sänky liian kapea.

En näe itseäni,
sinun kasvosi vaan,
joita kohdata en toivo milloinkaan.

Juoksin huoneista pois,
enkä’ päässyt pakoon varjoja.
Olkoon maa mikä maa,
kuu on aina yhtä kaukana.

Ei tunnu suolainen, ei maistu makea.
Ei polta aurinko, en huomaa sateita
taivasalla, taivasalla. taivasalla
taivasalla, taivasalla

Kyllä joskus nainen hehkuaa…
Kyllä joskus nainen hehkuaa….
Kyllä joskus nainen hehkuaa,
vaan on sänky liian kapea.

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu