Tää on mun sydämeni ajatus joidenkin vuosien takaa kun veljeni oli kuollut ja
koin surua ja myös syntisyyttäni Jumalan edessä.
Niinpä siitä sitten syntyi laulu nimeltä Surun viitta.
Vaikka elämässä on suruja ja murheita niin silti on toivoa ja iloa
kun sen vaan aina ymmärtäisi. Niin paljon Jumala meitä rakastaa! =)
Antoisia kuunteluhetkiä: Tarmo Kotilainen, Suomi