Pakkasyön ensimmäisen järven pintaan
jäädyttämä merkki kesän mennehen.
Lehdet kuolleet sataneet jalkain alla rapisee.
Kylmän puoleen tuuli kääntyy.
Vie minut mukanaan.

Hiutale ensimmäinen tanssimassa tahtiin
katulampun lasin huurtuneen.
Kuuraan painuessaan hiutale sitä kasvattaa.
Maan peittää kauttaaltaan.

KERTOSÄE
Syksyllä sammuessaan aurinko minut unohtaa.
Kätkee arkkuun valkeaan.
Tunnelin päästä kurkistaa.
Saapuu ehkä uudestaan.
Hitaasti kiiruhtaa.

Pitkää yötä kohti maa kulkee talviunessaan.
Huntu valkea muistuttaa kuolemaa.
Suojaa uutta elämää, jonka kerran nähtyään
unohtaa talven tuulispään.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu