säv. Jussi Alaräisänen, san. Esa Parkkinen, Jussi Alaräisänen

On suuressa viisaudessaan
Alkanut ihminen maastaan taistelemaan
Halki luotisateen ja sirpaleiden poikansa kulkemaan
Läpi korkean hangen hän kahlaa viimeisillä voimillaan
Hän on eksynyt liian syvälle linjan taa

Kuinka kaunis onkaan maa
Joka lumipeitteen saa
Sen kylmään huomaan nukkumaan
Ikiuneen silmät ummistaa

Tovereistaan kauaksi eksyi
keskellä taistelun tuoksintaa
On kylmä ja nälkä, pelko ja ikävä kotiin kalvaa
Aikansa harhailtuaan sattui vihollisen kohtaamaan
Silloin tiesi matkansa pään saapuvan

Kuuli laukauksen, tunsi tuskan viimeisen
Kaatui ja paikoilleen jäi makaamaan
Kerran viimeisen näki taivaan talvisen
Katsoi kuinka lumi satoi ja peitti maan

Kuinka kaunis onkaan maa
Joka lumipeitteen saa
Sen kylmään huomaan nukkumaan
Ikiuneen silmät ummistaa

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu