Minä lähdin maasta pakoon
pakkasin kaiken tärkeän mun mukaan
paitsi yhtä en mä pystynyt ottamaan
yhtä en mä jaksanut kantaa

Nyt yritän ne kyyneleet unohtaa
jotka putosivat keskelle raunioita
mutta en tiedä onnistunko milloinkaan
niin kauan kuin sydämeni sykkii

Muistan liian hyvin katseesi
niin eksyneen ja pelokkaan
enkä tiedä mitä enää teen
ei se ollutkaan niin yksinkertaista

Sä hautaudut mustaan savuun kun
hävittäjien jyrinä kaikuu
ja mä olen liian kaukana
aivan liian kaukana!

Enkä pääse luoksesi enää
en löydä tietä takaisin
olen eksynyt tänne
vieraaseen maahan

Ja ilman sua en löydä rauhaa
en uutta kotia enkä jumalaa
kun vailla suuntaa vaeltaa
niin epäluuloja vahvistaa

Mutta olenhan syntynyt taistelemaan
ja rakkautta puolustamaan
siksi vastaan veljien kutsuun
ja liityn taisteluun


Nyt kun maassa makaan
enkä tule enää nousemaan
ymmärrän sen,
mä olen liian kaukana sinusta

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu