Hyvin on onnistuttu yhdistämään eri vaikutteita ja löydetty tyylikäs linja. Vokalistin fraaseeraus toi mieleen alussa N. Caven, mutta kitaravetoisuus esti pastissifiiliksen syntymisen. Vokalistille erikois maininta ääntämyksestä, joka oli keskivertoa puhtaampi.

Kitarasoundi lämmitti korvaa, sopivasti vanhan liiton meininkiä ja moderniä kulmikkuutta.

Biisin pituus aluksi hieman epäilytti, mutta "kopotteleva" komppi kantaa kyllä koko biisin mitan.

Hieno biisi! Ja bändillä on myös hienot vaikutteet. Laulajan ääni on omaperäinen. Harvemmin matala ääni iskee, mutta tää on kyllä just sellanen, jota kuuntelee mielellään.