Tuskan kahdet kasvot

1.

Päivä yöksi muuttuu taas, hiljaisuuteen vaikenen.
Kuu loistaa kirkkaana ja ilta viilenee
Veden pinnasta heijastuu synkkä todellisuus
Ja tuskan kahdet kasvot, jotka haluan unohtaa

2.

Käännyn pois päin kävelemään, joka askel painaa enemmän
Pian varjo ylleni lankeaa ja sumu peittää koko maan

Kerto:

Yksin kuljen taas, polkua pitkää niin kapeaa
Muisto toisensa jälkeen takanani tuhoutuu
Syvemmälle alaspäin vajoan pimeyteen
kunnes ei jää mitään...

3.

Kai loputtomiin mieli mustana vaeltaa saan
Viimeiseen hengenvetoon pimeys hallitsee.
Askel viimeinen raskas niin, lähdön hetken tunnen sisälläin
On varjo ylleni langennut ja sumu peittänyt koko maan

Kerto:

Yksin kuljen taas, polkua pitkää niin kapeaa
Muisto viimeinen takanani tuhoutuu
Syvemmälle alaspäin vajoan pimeyteen
kunnes ei jää mitään...