Mua on kummastuttanut viime aikojen merkittävimpien, tai ainakin huomiota saaneiden raplevyjen uudenlainen saundi. Musta tuntuu, että kamalan monet (varsinkin) kaupalliset artistit ovat ottaneet itelleen "kokeilevan" linjan musiikkinsa suhteen. Esimerkkejä tästä uudesta trendistä ovat:

Kanye West - Itse en ole ostanut uusinta levyä, koska tämä uusi popmaisempi ja genrerajoja ylittävä saundi ei iske. Missä on vanha kunnon Kanyen tunnistettava samplemaailma?

Elastinen - E.L.A. ei todellakaan löydy levyhyllystä... Jo Anna Sen Soida -levyllä oli mielestäni menty huolestuttavan kauas siitä saundista, jota oli Elaksis Kivi -levyllä, joka on loistava kokonaisuus. Elan uusi levy, varsinkin singlet, on menny jo hiphopista genrenä yli. Esimerkiksi juuri levyn singlejä luonnehtisin enemmän popiksi. Hyi. Sit sillä itse levyllä on noita omituisia tekno-crunk-saundibiittejä.

Asa - Aiemmin rakastin Asan musiikkia, mutta edellisen levyn (joka oli sinällään hyvä) jotkut biisit saivat mut varovaiseks tän uuden kanssa. Systeri pyysi sitä synttärilahjaksi, joten ostin sen ja kuuntelin ensin itse kerran ; ) Levyllä on toki hyviäkin biisejä, mutta Asan tyyli ei vaan enää nappaa. Ei vain kerta kaikkiaan jaksa ratkoa aivot jumissa arvoituksia, kun Asan lyriikat on vaan niin metaforisia. Haluan kuunnella musiikkia ja nauttia siitä, Asan lyriikoiden ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta en halua tehdä itselleni harrastusta.

Looptroop - Aiemmat levyt olivat jotain aivan uskomatonta. Good Thingsin kanssa oon aivan kahden vaiheilla, siellä on jotain sellasta kuraa mitä en kestä kuunnella ja kuitenkin loistaviakin biisejä.. Tykkäsin Fort Europasta, koska se oli synkähkö. Nämä uuden levyn auringonpaisteiset oodit ei kiinnosta mua musiikillisesti (henkilökohtaisesti en siis juuri syty yli-iloisista biiseistä).

Joniveli - EEEEIIII! Miksi robottiääntä? Jonivelin uusi levy "Hallittu kaaos" on loppujen lopuksi aika hyvä paketti, mutta siellä on paljon asioita, mitkä itse olisin jättänyt tekemättä. Ehdottomasti paras biisi on Kaikki On Sanottu... Odotukset olivat korkeella sen ansiosta. Petyin hieman kuunneltuani levyn kerran läpi.

Mä en niin välitä kauheen helposti pureskeltavasta ja tavallisesta rapmusiikista - teenhän itekin hieman erilaista musaa, mutta jossain se rajakin kulkee. Mä en kertakaikkiaan tajua miksi nää kokeilut pitää vetää niin äärimmilleen, että pahimmillaan hylätään kaikki mikä ainakin mut on saanut rakastumaan hiphoppiin. Kamalin esimerkki viime ajoilta oli Asan Foetida, joka oli mun mielestä ihan vitun paska levy. Rehellisesti sanottuna siellä oli vain yksi biisi, jonka jaksoin kuunnella loppuun asti (ja sekin oli miksattu aivan hirveen kuuloseksi - kuulin raakaversion Hattutehtaalla ennen levyn julkaisemista). Sen jälkeen en ole siihen koskenut.

Sitten toisaalta on artisteja kuten Nas, joka tekee vuodesta toiseen aitoa street hoppia, eikä floppaa ikinä. Silti Naskaan ei ole juuttunut paikoilleen.