Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Ei mikään itsestäänselvyys.

Eilisen urheiluni jäivät melko mitättömiksi. Harjoitin voimiani puolivillaisesti pariin otteeseen ja söin koko päivän kaikin puolin tavallisesti. Aamulla jouduin juoksemaan kiireessä metroasemalle. Kyseessä on jo melko tutuksi tullut toimenpide, johon oman mielenkiintoisen mausteensa antaa maihareiden säätelemä juoksutahti. Ei sillä, ettenkö pitäisi kengistäni, sillä edellisen jalkineparini viimeisiksi jääneiden päivien kuntoon verrattuna nämä uudet ovat enemmän kuin uskomattomat, mutta kiireen yllättäessä nilkkojen rajoittamattomissa liikeradoissa on silti omat puolensa.

Ei siitä sen enempää. Sen sijaan löysin eilen vaa'an, joka todellakin väitti minua lihavaksi. Tai huomautti minun ohittaneen painotavoitteeni, tiedä häntä. Tämä nimenomainen helvetinkone, identiteettikriisiautomaatti tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua väitti painokseni 2868kg, mikä saattaisi tietenkin pitää paikkaansa 50 kilometrin tuntinopeuteen linkouksen yhteydessä. Suositus: älkää jättäkö minua autonne hattuhyllylle.

Toisin sanottuna minun täytyy huolehtia ajokorttiasioista seuraavan kerran 72-vuotiaana. Mutta siihen n—— hohhoijaa. Jatkoin Porvoossa sijaitsevalta radalta toiselle ja join muistaakseni neljä olutta. Kotiin päästyäni söin hieman kalaa, nukuin.

Heräsin noin yhdeksältä, pyörin puoli tuntia sängyssäni, söin kevyen aamiaisen, katselin kolme jaksoa Firefly:ta. Tämän jälkeen alkoi kuntoilu, joka tosin loppui tavallaan odotettua aiemmin. Lenkkipolulle päästyäni sää nimittäin heittäytyi sanalla sanoen sietämättömäksi. Kevätsateessa ei olisi sinänsä mitään vikaa, mutta kun tuo ulkoilma luulee, että nyt on syksy. Voimakasta tuulta, sadetta, typerä hailakka valo. Juoksin yhden kierroksen täydellä teholla ja sain tiputettua ajan kymmenen minuutin puolelle. Enää 40 sekuntia ja kuukauden ainut varsinainen tavoite on saavutettu. Juoksu rullasi hyvin, mutta toinen kierros olisi todennäköisesti alkanut tökkiä.

Oivalsin muuten lenkillelähtöä valmistellessani jotain hassua. Magnesiumtabletit, joita olen tunnollisesti nieleskellyt kokonaisina vuodenpäivät, ovatkin tarkoiteltu pureskeltaviksi, eivätkä itse asiassa maistu lainkaan pahalta. Oikeastaan ne tuntuvat suussa jonkinlaiselta kirpeänimelältä sitruunapulverilta. Epäilykseni heräsivät ennen edellistä lenkkiäni, kun en heti löytänyt vesilasiani. Olin jo ennättänyt heittää tabletin suuhuni, ja sen pinta ennätti sulaa pikkuisen.

Katselin äsken Serenityn, nautin yhden Ø:n valmistaman Imperial Stoutin kahden kanapihvin ja perunamuusin kylkiäisenä ja nyt aion jatkaa illastani nauttimista. Serenity, vaikka jo ennestäänkin mieleiseni vekkuli viihde-elokuva olikin, sai siipiensä alle huomattavasti lisää ilmaa, kun olin juuri katsonut kaikki Firefly:n jaksot.

Hot Fuzz voisi toimia tähän väliin. Hyvää yötä, piltit. I aim to misbehave.