Mikä tässä syksyssä on, kun menee joka vuosi unirytmi ihan ympäri ämpäri?
Onko se alitajunnassa sikiävää syysmasennusta vai jotain kummallista talviunen esiastetta, kun aamuisin ei meinaa päästä ylös ennen kun on nukkunut vähintään 12 tuntia, ja sitten kun herää, on (yllätys, yllätys) aivan pihalla puoli päivää?

Niin joo, niitä unia..
Eräänä yönä näin erittäin mielenkiintoista unta, jossa matkustin junalla. Itseasiassa se uni lähti liikkeelle Helsingin asematunnelista, joka unessa oli aivan käsittämättömän sokkeloinen. Eipäs kun olinhan minä sitä ennen Ruoholahden metrolla, joka oli itseasiassa kymmenisen metriä maanpinnan yläpuolella, eikä alapuolella ollenkaan. No, kuitenkin jotenkin sieltä pääsin (ehkä metrolla?) sinne asematunneliin, joka oli iso kuin mikä, ja näytti ihan flipperiltä (siis siltä peliltä juu).
Löysin tieni junaan, pitkän säädön, eksymisen ja kimpoilun(!) jälkeen. Junassa sitten matkustin Helsinkiin päin(!) ja oli mukavan kuusiset maisemat siinä. Sitten salama löi. Se löi uudelleen ja vielä uudelleen. Samaan paikkaan se löi yhä uudelleen ja ihmettelin, mikä siellä oikein on. No, aikamme siinä mentyämme pääsimme sen ohitse. Matkan jatkuessa (siellä junassa kai tapahtu kanssa jotain, mutta ei muista ollenkaan) rupes taas salamoimaan, mut tällä kertaa edessäpäin. Sehän oliki se vastaantuleva juna johon ne salamat löivät. Siinä se oli samalla raiteella vastaan tulossa... No, minä siinä sitten jännitin, että jarrutetaanko ajoissa vai joudunko jo heräämään, ja ajoissahan tuota jarruteltiin.
Unen loppuosa onkin aika sekavaa, olin nimittäin yhtäkkiä vähän kuin jumalan osassa siinä ja tarkastelin sitä vaunua joka savusi siinä niiden salamoiden jäljiltä. Sitten yhdistelin ne junanvaunut sillai että oli iiiso iso pitkä juna, ja kovasti musta tuntuu että mä heräsin ennenku veturit saatiin linjaan...
Tsemmottiist..