Olen aina pitänyt konserttitaltiointien ja musiikkivideokokoelmien hankkimisesta VHS ja DVD muodoissa. Sen sijaan Blu-Ray -kokoelmaani ei ole vielä tarttunut erityisen montaa musiikkiaiheista julkaisua, ainoastaan The Rolling Stones - Shine A Light, Led Zeppelin - The Song Remains The Same, Kings Of Leon - Live At O2 ja uudeksi suosikikseni kiilautunut The Police - Certifiable, Live In Buenos Aires. Noiden jatkeeksi Sokoksen alelaarista tarttui myös Michael Jacksonin aiottujen jäähyväiskonsenrttien luomista dokumentoiva This Is It.

Itse en ole MJ fani, levyhyllystäni löytyy ainoastaan Off The Wallin ruma cd uudelleenjulkaisu, Thrillerin LP (sitäpä ei monella olekkaan) ja joku Jackson 5 Best Of jota en nyt tähän hätään löytänyt. Itse pidän häntä hieman epäilyttävänä tyyppinä, mutta en osaa sanoa ovatko kaikki pedofiliasyytteet totta, mutta kumma tyyppi joka tapauksessa. Hänen musiikillista lahjakkuuttansa ja yleisönsä tuntevan suvereenin viihdyttäjän manttelia ei varmaan kukaan pysty kieltämään. Ja tämä julkaisu pureutuu ehkä jälkimmäiseen kohtaan paremmin. Elokuva etenee jäähyväisspektaakkelin harjoituksista kuvattujen ottojen avulla kuin kyseisen keikankin oltiin käsittääkseni aiottu etenevän samassa biisijärjestyksessä. Välillä poiketaan myös ideapalavereihin ja keikkoja varten kuvattujen taustalyhäreiden kuvauksissa. Musiikki oli siis odotettamaani suuremmassa roolissa, kappaleet soitettaan läpi vallan mainiolla tatsilla, aina välillä vaan pysähdytään ottamaan uusiksi jotakin loppuasentoa tai vastaavaa. Ja vaikka elokuvassa oli enemmän musiikkia kuin odotin, jää se silti monesti taka-alalle tanssijoiden heiluessa ja pelottavien High School Musicalien ohjaaja Kenny Ortega pysähtyy selittämään koko pömpöösiä visiota. Kuluissa ei todellakaan säästelty missään ja varsinainen lopputuote olisi melkoisen täyteen ahdettu hölmö mutta viihdyttävän oloinen spektaakkeli. Musiikki tuntuukin olevan vain se spektaakkelia eteenpäin kuljettava taustajuoni, joka kuljettaa erikoistehosteesta ja lyhäristä toiseen. Toisaalta mies kyllä sanoo itsekin, että hän haluaa tarjota todellisuudestapakoa yleisölle ja mahdollisimman spektaakkelimaisen lavoilta poistumisen. Mielnkiintoisimmat kohtaukset ovatkin melkein kun MJ ojentaa bändiään ystävällisesti ja tarkasti. Äijä kun oli ilmeisesti melkoinen perfektionisti ja tunsi kappaleensa läpikotaisen ja tiesi kuinka ne esittää yleisölleen. Levyltä löytyvät ekstrat olivat hyvin mielenkiintoisia, kaikkia en edes käynyt lävitse, mutta toista tuntia materiaalia löytyi vähintään, joista mielenkiintoisimpiin kuului varsinainen "making of" yja erityisesti osio jossa näytettiin konserttia varten suunniteltua puvustoa, jotka olivat mielestäni täysin mielenvikaisen siistejä. Napinani löytyvät ainostaan biisivalinnoista, johon olisin kaivannut Off The Wallilta jotain (en muista oliko levyltä yhtään kappaletta) varsinkin kun mukaan mahtui aika monta omaa inhokkiani (Black Or White, Heal The World, Man In The Mirror). Myös ärsyttävää oli MJn jeesustelu kun se pääsee kunnolla vauhtiin, rakkaudella parannettavat ympäristö asiat vaan menevät aika korneiksi, vaikka mies olikin niistä kiinnostunut, ennenkö Al Gore sai peloteltua koko maailman pelkäämään sitä mörköä.

Itse pidin elokuvasta yllättävän paljon. Minusta se oli hauska kurkkaus kulisseihin katsomaan jotain täysin järjetöntä. Minua ei elokuvan rahastusmaisuus erityisesti haitannut. Olin kyllä etukäteen yllättävän kiinnostunut koko elokuvasta, joten en osaa sanoa mitä ihmiset jotka pitävät koko elokuvaa epäilyttävänä pystyisivät siihen suhtautumaan. Itse sanoisin, että heille ei tästä filmistä löydy mitään tajunnan räjäyttäjää. Suosittelen siltin katsomaan jos leffa sattuu halvalla löytymään, itse maksoin 6 euroa ja koin saaneeni aivan koko rahani edestä viihdykettä, mutta en ihan mahdottomasti enempää lähtisi maksamaan. Iso ja täysin pöhkö, mutta kyllä siellä tuntui jonkin kokoinen sydän syvällä sisimmässä sykkivän.