Nauhoiteltiin poppikoneen kanssa taasen.

Tämän päivän homman nimi oli vokaaliosuuksien nauhoitus, joten ei tarttenut roudata soittimia kämpille, mikä oli tottakai sangen jees. Hetken mielijohteesta päätin kerrankin olla mukava, ja tuoda treeneihin karkkia mussutettavaksi.

Yllätys oli suuri, kun treenien aluksi huomasin etten ollut ainoa, joka oli miettinyt tarjoilupuolta. Timopoika oli tuonut pienehkön lekan viskiä nautittavaksi. Rok! (Viskipullo maksoi kuulemma suunnilleen yhtä paljon kuin pussillinen irtokarkkeja, mistä voinee päätellä jotain joku viskipullon tai karkkipussin koosta. Joka tapauksessa, molemmat katosivat jonnekin treenien aikana. Olemme siis pullamössöpoikia ja viskisieppoja.)

Herkkujen nautiskelun, kaikenlaisen smalltalkin ja muun jälkeen päätimme lopulta käydä toimeen. Vokalistimme teki "Maailmanparantaja"-biisiin ihan varmaa jälkeä, vaikka itse ei tuntunutkaan olevan kovin tyytyväinen. Entistä oudommaksi homma meni, kun päätimme ottaa minun vokaaliosuuksia mukaan biisiin.

Minä en todellakaan osaa laulaa. Helvetti, enhän minä osaa edes puhua! Silti päätimme nauhoittaa n. tusinan verran sanoja tähän biisiin meikäläisen tekemänä. Väsymys ja viski vissiin tekivät tehtävänsä, kun pari hassua riviä tuotti suunnattoman määrään kikattelua ja ihmettelyä. Lopulta sain kakaistua koneelle n. kolme riviä tekstiä äärimmäisen lakoonisella äänellä. Tai kuten Capteeni Janne sanoi: "Sun vokaalisuoritukset saisivat oravankin tappamaan itsensä."

No, nyt biisi on enää lopullista hiomista, miksausta ja masterointia vaille valmis. Bändin sisällä ilmeni hienoista tyytymättömyyttä ko. kappaleeseen - ei se ihan roskistavaraa sentään ole, mutta kuitenkin... No, eiköhän tsibale pääse sivullemme näinä päivinä.