Wäiski 6.12.2007

Jep.. itsenäisyyden 90-vuotispäivä ja iltavuoro töissä. Se ei (eikä huono sääkään) estä lähtemästä liikkeelle, kun on lupaavaa aktia tyrkyllä. Ja wäiskissä taas oli.
Työvuoron päätyttyä n. klo 22.23 käynnistin oitis tuulennopean nissanini ja suuntasin keljussa kelissä kohti ravintolalaiva Wäiskiä. Juuri kun ehdin paikalle, oli iltaa aloittamassa rummuton trio, Rockabilly Boys. Ikuna en ollu bändistä juuri mitn kuullut, joten kiinnostusta oli orkesterin hölmöhköstä nimestä huolimatta. Lavalla oli siis kontrabasisti, soolokitaristi ja laulaja akustisen kitaran kera. Siis sama kokoonpano kuin Elviksellä ihan alussa. Eikä siinä toden totta muuta tarvitakaan, jotta saadaan aikaan hyvää musiikkia ja loistava meiniki. Laulaja osoittautui useista muista akteista tutuksi Miku Majuriksi. En muista, että olisin aiemmin kuullut tuon Roy Orbisonin näköisen kaverin laulavan. Koska bändi oli illan ensimmäinen esiintyjä, minulle tuntematon ja nimi kököhkö, eivät odotuksetkaan olleet suuret. Ehkäpä juuri siksi näin jälkeenpäin tuntuu, että tuo saattoi olla illan parasta antia. Miku klaarasi lauluosuudet kadehdittavalla tavalla ja kitaristi (Kalijärvi?) myöskin oli paikallaan kuin voisilmä pyttipannussa. Materiaali oli moiselle kokoonpanolle enemmän kuin sopivaa ja vaikka tuoppeja aktin aikana särkyikin muutama, oli tunnelma katossa heti alkumetreiltä… siis hyvä, erittäin hyvä orkka!

http://www.youtube.com/watch?v=RtZmC3Q83R4

Seuraavana lavalle kampesi suomalaisen voimabillyn vääntäjä Roadracers. Tämän bändin olin jo nähnyt aiemmin Robert Gordonin lämppärinä ja hyvä meininki tälläkin bändillä oli taas. Kitaristi näytti soittavan reel echon ja vanhan putkiradion kautta. Tämän bändin laulajalla on erittäin hyvä asenne ja mainio tapa "heittää läppää". Basisti (kontra) näytti olevan sama kuin edellisessäkin ryhmässä. Biisit toimivat ja koko setti hyvää matskua, välispiikkeineen kaikkineen. Meninkin pian keikan jälkeen tutustumaan bändin albumiin (Roadrage), mutta vähän jäi sellainen maku. Että livenä parempi…

http://www.youtube.com/watch?v=-DRTM34k1YA

Illan pääesiintyjä oli ruåtsalainen John Lindbergin trio. Ostin bändin ekan kiekon, kun goofinissa sitä suosittelivat ja kovasti olen tykännyt. Ote on tälläkin bändillä aika vahva ja kuulemma bändi on ruåtsissa saanut uuden kakkosalbumin myötä myös radiosoittoa. Keikkoja tahkotaan kuulemma 120 vuodessa, mikä ehkä näkyi myös lavalla. Näkyi siinä mielessä, että ei siellä paljoa toisiaan vilkuiltu. Hyvin tuntui kaikki tietävän, missä mennään.
Joillekin paikalla olleille bändi tuntui olevan jossain määrin pettymys, mitä vähän ihmettelen. Saattaa olla, että tietyssä mielessä illan parhaat bändit esiintyivät ensin, mutta kyllä näille sveduillekin vähän täytyy hattua nostaa. Joka tapauksessa tilaisuudessa tanssimaan innostuneet vain lisääntyivät illan mittaan. Johtuiko se sitten bändeistä vai laivan makoisista ja huokeista juomista. Vähän kyllä jäi kyrsimään, kun taas olin autolla paikalla…

Laulaja-kitaristilla on ihan mielenkiintoinen "moderni" ote hommaan ja hyvää karismaa sekä äänessä, että muutenkin ulkoisessa habituksessa. Youtube -näyte on nimenomaan kyseiseltä illalta…

http://www.youtube.com/watch?v=9Q42dOianYE