Robert Gordon & Chris Spedding On the Rocksissa

Saavuin paikalle suoraan työvuorosta vähän ennen yhtätoista ja yllätyin, kun alakerrassa kuului jo olevan täysi meno päällä. No, lavalla olikin lämppärin roolissa aloittanut Red Hot, oivallinen orkesteri, joka ennenkin on toiminut mm. Gordonin taustaorkesterina. Näin Red Hotin ensimmäisen kerran muistaakseni joskus 80-luvulla American Car showssa. Yhtye on ollut pitkään kasassa, mutta enteilikö Rocksin lämppäröinti yhtyeen rakoilua..? Laskin oikein pariin kertaan ennen kuin olin varma, että lavallahan oli vaan kolme miestä. Basisti Lasse puuttui ja laulaja-kitaristi Paul soittikin bassoa. Yhtye toimi ”uudesta” kokoonpanosta huolimatta ihan kuin ennenkin. Paulilla on vahva ääni kuten Gordonillakin ja toisinaan Paul jopa selkeästi kuullostaa Gordonilta. Tommin telessä oli väkevä soundi, mutta ennen kaikkea rummut kuullostivat soundiltaan yllättävän hyviltä. Rocksissa on jokin aika sitten uusittu käsittääkseni mikseri ja nyt ainakin tuntui namikat jo olevan suunnilleen hallussa. Paikkahan on tavallaan varmaan magee mesta skulata, mutta toisaalta yleisön puolesta katselu/kuuntelu mahdollisuudet ovat jokseenkin rajalliset. Kaikki eivät mahdu tanssilattialle lavan eteen ja jos käy jommallekummalle puolelle, usein kuulee sitten vaan sen puolen muusikot.

Paikalla oli torstai-illasta huolimatta runsaasti nättejä tyttöjä ja kunnon tötterötukka-jannuja. Red Hotin setin jälkeen seurasi tauko, minkä jälkeen lavalle tuli brittiläinen basisti ja detroitilainen rumpali laittamaan kamoja valmiiksi ja pian lavalle sitten tulivatkin myös Chris Spedding ja itse Roope. Sen verran on viimeksi mainituilla ikää, että katse haki hetken rappuja tai vastaavaa ennen kuin miehet nousivat Rocksin about puoli metriä korkealle stagelle. Eipä siinä tullut kelloa katsottua, mutta mielestäni porukka heitti ajallisesti ihan kelpo setin, josta Gordon piti sitten jonkin aikaa taukoa antaen Speddingille tilaisuuden esittää vanhoja brittirock-klassikoita, joista useat olivatkin hänen omaa käsialaansa. Yllättävän moni niistä lopulta olikin ihan tuttua huttua vuosien takaa. ”Motorbikin”, ”Guitar Jamboree”, ”Wild Thing”, ”Shakin all over”… näidenkin biisien myötä kuultiin Speddingin osaamista, eikä sinänsä ihme, että miestä jopa aikoinaan pyydettiin jopa Rollareihin. Sitkeä huhu -josta tuskin koskaan tullaan täyttä varmuutta saamaan- , väittää myös, että mies olisi soittanut suurimman osan kitararaidoista Sex Pistolsin ”Never mind the bollocks” –albumilla.
Näkemistäni (neljästä) Gordonin keikasta tämä oli ehkä paras. Roope oli vapautunut ja nautti tekemisestään. Oma bändi on varmasti aina iso tekijä tässä asiassa. Basisti hoiti osastonsa ihan mallikkaasti seisten koko illan järkähtämättä korkean fender-stäkkinsä vierellä. Rumpali taas eläytyi paljon enemmän ja soittoa oli mukava sekä katsella, että kuunnella. Mikäs sen mukavampaa, kuin seurata asiansa osaavaa rumpalia, ainakin minusta. Setin aloitti jollain tavalla "luonnollisesti" yksi Roopen varhaisista väkevistä hiteistä; "The way I walk".
Robert näytti tosiaan nauttivan esiintymisestä täysin rinnoin. Henkilökohtaisesti mua snadisti jyrsii miehen ”bodylanguage”, mutta karismaa löytyy ja se ääni… aina oon Gordonista digannu ja jostain syystä odotin lavalle paljon raihnaisempaa vanhaa miestä, mutta ukkohan oli lähes vetreä. Setit pitivät sisällään monia ralleja Gordonin useilta levyiltä. Kuulemma vanhukset ovat hiljattain purkittaneet uutta albumia, joka sisältää heille itselleen mieluista Elvis materiaalia. Niinpä keikallakin kuultiin mm. ”I got a woman”, ”I forgot to remember to forget her”, ”You’re right, I’m left she’s gone”.
Bändi toimi upeasti, eikä ihme, onhan Speddingkin soittanut aikoinaan vuosikausia Gordonin kanssa. Muita kitaristejahan Roopen kyydissä (tai toisinpäin) ovat olleet mm. Link Wray ja Danny Gatton.
Yhden encorenkin orkesteri saapui vielä heittämään ja tuolloin moni sitten sai lopulta kuulla sen koko illan toivomansa biisin Robertin varsinaiselta kultakaudelta; ”Rockabilly boogie”.
12 euron lipun hinnalle tuli hyvä vastine ja jos perjantaiaamuna olikin kroppa hivenen väsynyt, niin sielu oli virkeä.

See it Yourself; http://www.youtube.com/watch?v=lna67q9Xbhw