Pieni laiskuus on viisautta.

Viime vuosituhannen säveltäjät ovat täytyneet olla harvinaislaatuisia neroja, kun ovat tehneet mestariteoksia ilman sekvenseriä.

Voiko naisia koskaan ymmärtää, kun luulee ymmärtävänsä, saa potkun munille.

Ajattelemmeko aina, että muut olisivat paljon onnellisempia?

Mikä on tarpeeksi, jos mikään ei ole tarpeeksi?

Menneisyys ja kuolema ovat pysyvää, vaikka ne unohtuisivat.

Historia on tarkoitettu vääristeltäväksi, sellaiseksi mihin kukakin tahtoo uskovan.

Täydellisyys on harhaa.

Kaukana oleva ystävä ei voi koskaan olla liian kaukana.

Apinakin on luultavasti fiksumpi, kuin tälläisen listan pitäjä (tekotaiteellinen paska on joskus hienoa)?

Onko lahjakkuutta tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkainen, jos lahjakkuutta on tehdä monimutkaisesta asiasta yksinkertainen?

Naiset ovat matemaattisestikin mahdottomia...ei mikään sitten mene oikein, vaikka kuinka yrittää laskelmoida ja ymmärtää heitä?