Päivä 1:

Olemme Vesan kanssa puhuneet jo pitkään neljännen poppikone rallin toteuttamisesta ja vihdoinkin pääsimme "hommien" kimppuun.
Maanantaiaamuna soitan Koivurannan "Pekalle", että olisin tulossa hakemaan sopimuksen mukaan virveliä ja suteja lainaan, johon Ville ilmoittaa, että on menossa jo keskustaan juomaan olutta, mutta hänen äitinsä päästää minut sisään. Selvittyäni Taitelijan makuuhuonesukelluksesta, kävelen talvisen Siltamäen läpi takaisin kotiin, ja alan henkisesti valmistautua tulevaan.
Vesa saapuu paikalle bassoineen kello 14.00("tai vähän yli, tai vähän ali, siis kahden aikoihin"). Kuuntelemme levyä jossa Vesa on ollut apuäänittäjänä. Jonka jälkeen vielä pari muuta levyä. Sitten kun ei mitään tekemistä enää ole ryhdymme ohjelmoimaan Acidiin rumpujen pohjia, olin jo aikasemmin tehnyt yhden luonnoksen josta sai lähteä koneistettu virvelikomppi, joka äänitettäisiin livenä. Rummut miksasin stereoksi ja siirsin ilmaiseen Kristal raituriin. Pian huomaamme, että olimme unohtaneet kohdan jossa tulee pelkkää neljäsosabassaria. Yritän tehdä sitä Kristalilla, mutta taisi löytyä uusi bugi(beta-versio) kun audiota pätkii niin se toistaa jatkon jos on liian lyhyitä pätkiä. Acidiin siis.
Tämän jälkeen äänitämme virvelisudituksen niin, että kristal äänittää Audigyn mix out Ln ja kaikki muu on pannattu oikeaan kanavaan. Näin saatiin Shuren Sm-57:n poimima ääni talteen. Virvelin saundi ei miellyttänyt alkuunkaan joten Soundforgessa Eq käyrä on mitä kiinnostavin.
Kaiuttimien luukutuksesta huolimatta(kaikki tapahtuu pienessä n.8n neliön huoneessa) ei monitorointi ole toiminut kuitenkaan kovin hyvin, joten virvelistä on vain neljä ensimmäistä tahtia taimissa. Vesakin alkaa oppia termit ja hihkaisee: "luupataan se". Kopypastella biisin alusta loppuun sama suti. Minä taas lausun melkein jo mantraksi muodostuneen lauseeni: "Ei sitä kukaan huomaa". Tämän jälkeen bassojen kimppuun, joka on sinänsä simppeli juttu: Basso kiinni etuasteena toimivaan Marshalliin, jonka fx sendistä äänikortille ja sitä kautta talteen. Tämän jälkeen päätimme, että kappale tarvitsee C-osan. No vuorotellen koskettimien äären ja lopulta C-osa on selvää musikaalijazzia. Vonkasin, että saisin soittaa osan bassot, koska Vesa soittaa pienot. No kyllähän se jo jotenkin onnistui siinä seitsämännellä otolla. Pianot vielä narulle, ja niihin kaikua niin oli maanantai pulkassa. Sivuhuomautuksena vielä mainitsen, sen kun kävin saattamassa vesaa pysäkille, poikkesimme kauppaan jossa voitin pokeriautomaatista 0,40¤llä 6¤!.

Päivä 2:

Kitaroiden vuoro. Olin etukäteen ajatellut, että tämän biisin miksaaminen on samanlaista kuin Kummelissa, "Mitä tuolla on? kitaroita. Entäs toi? Lead kitara. Mitäs täällä? Lisää kitaroita...". Lähden puolenpäivän aikaan Vesaa vastaan Dlxmusiciin malmille, ja pääsenkin sinne odotettuani linjuribussia puoli tuntia. Kun korvatulpat, pipo ja koukkakola on hankittu saavumme "studiolle". Alkaa raivoisa kytkeminen, akustista kitaraa pitäisi saada ääniteltyä. Sm-57 adapterilla audigyyn, ja tässä vaiheessa äänittäjäsankari saa päähänsä, että linjasaundi pitää saada myös talteen. Mutta mutta, adapteri 57n perässä on niin iso, ettei linjajohto mene ilman väkivaltaa paikalleen. Päätän kokeilla kytkeä 57n virityskoneeseen josta monta vuotta sitten hajonneella johdolla koneeseen. Ei tule mitään taas tuli vastaan nk. paska piuha. Lopulta tilanne ratkeaa niin, että marshall on toinen etuaste, ja pod toinen. Tämä taistelo todella kannatti, kaiuttamalla mikkisaundia ja linjasaundi keskelle pannattuna illuusio kitarasta on aika uskottava.
Sähkökitara on äskeiseen verrattuna helppoa, podista valmis presetti, hieman harjottelua ja siellä lepää.
Sitten Rhodesit Nord Electrosta, linjaan vaan ilman sen kummempia vääntöjä.
Lopuksi päätetään ottaa nauhalle cavaquinho, brasilialainen kitaransukuinen soitin kokeillaa wahwahia ja kaikkea, mutta puhtaana menee. Kertosäkeeseen vielä klavinetti fillailu.
Loput jää perjantaille.

Hyvää uutta vuotta Mikseriläisille!