Soitimme kappaleen raaka-version muutamia kertoja treeneissä, jotta laulusanoitus ja melodia istuisivat luontevalla tavalla biisiin. Rumpujen äänityksessä kokeiltiin useampaa eri tempoa, joista hidas bluestempo tuntui parhaimmalta. Sitten soitimme Iiron kanssa linjaan demokitarat, Pekan soittaessa luonnollisella mikityksellä biisin rumpuosuudet.
Kun ohjeeksi annettiin, että tempo nojaa taaksepäin, niin sitä se vahvasti biisissä tekee. Blues tuntuu olevan laji, jossa tempo on saatava elämään.

Kappaleesta puuttui rumpuäänityksissä mielekäs intro, jolla kappale saataisiin alkamaan ja hetken mielijohteesta lyötiin F sointu alkuun, joka oli tarkoitus kääntää toisinpäin. Siitä alkoikin kappaleen alun ja lopun hämy-intron ja –outron ideointi.

Soitin seuraavaksi omat kitaraosuudet melkeinpä kerta yrittämällä etsimällä A-osaan mahdollisimman puhtaan sointuäänen ja kertseihin kokoavan lievän särökitaran. Särökitaran taakse toiseen kanavaan tuli vielä slidekitara vahventamaan pääsointuja korkealta.
Kappaleen hämy-introon soitin itämaiset särökitarat sekä Bouzuki-kitaroinnit alkuun ja loppuun. Hämyosioon on sijoitettu lisäksi vahvasti kaiutettuja nokkahuiluja ja huiluja sekä erilaisia korkeita huutoja.

Kaikkineen kappaleen omat kitaraosuudet syntyivät nopeasti samoin kuin Arin bassoraita, joka meni kerralla ”purkkiin”. Tosin kappaleen lopussa basso ”kääntää suuntaa” ja soi lopussa takaperin.

Päälauluraidat syntyivät myös nopeasti muutamalla yrityksellä A-osissa yksinkertaisella laululla ja kertseissä stemmalauluilla. Varsinaisissa kuoro ”uuuu-osissa” pyysimme Anitaa mukaan tuomaan toisenlaista ääniväriä meikäläisen vastapainoksi.
Lopulta miksasimme minun uuuu-osuudet melkein kuulumattomiin, jolloin Anitan osuus nousi paremmin esiin massasta. Anita laulu vielä vahventavat kertsiosuudet, jotka tuntuivat hukkuvan kokonaisuuteen, joten ne jäivät sinne melkeinpä ”kuulumattomiin”.

Iiro hioi omia kitarakuvioitaan muutamaan otteeseen, jolloin osa äänitetyistä raidoista jyrättiin ja äänitettiin uudelleen toisenlaisessa muodossa. A-osioon tuli keskiääni-boostattu tremolokitara ja toiseen kanavan reunaan skitta, joka vastaa minun soittamaani sointuun. Kertseissä on mukana Iirolla myös vahvistamassa slidekitara.

Soolossa on pohjalla kolmas versio, josta ihan alkuun otettiin pätkä pari osaa kahdesta aikaisemmasta versiosta. Vastapainoksi Iiron sooloille saimme Rudin soittamaan huuliharppua. Vahvasti kaiutettu, jossa on roima annos delayta, sai huuliharpun soimaan juuri oikealla tavalla.

Lopulta työpohjalla oli liki 50 raitaa, joista sitten lopullinen miksaus koostettiin välimiksauspohjan kautta. Raidat näyttävät kasvavan joka kappaleen myötä, mutta jospa seuraavassa projektissa palaisimme hieman takaisin päin 
Leikkasimme loppuversiossa kaksi soolosointukiertoa, jotta kappaleen pituus rajoittui alle viiden minuutin.

Jounin sanoituspohja käsitteli kokemuksen kautta elämän suuria kysymyksiä, johon lisäsin hieman mystiikkaa yrittäen pitää tekstin perusajatuksen mahdollisimman alkuperäisenä. Muutamaa ronskihkoa lausetta pehmensin ja A-osiossa suosin jälleen kysyvää lausemuotoa.