JM
11 viestiä

#1 kirjoitettu 26.03.2012 09:44

I don't yet know if they made a mistake when they called "Juuso wka up!" some hal an hour a go. but sunshined through window and city of kuusamo looked like it allways looked - a construction yard and something that should be demolished at 70's and transformed to construction yard ten, not to left to be like that from this morning to some other one. Sannawas intellingent woman this morning, she had made coffee before calling me up, not after I wonder where the hell coffee is now. So I took my coffee, added some milk and 150mg of pregabalin to it, chunked 100mg of tramadol from 200mg tablet and 1mg of klonatsepam from 2mg tablet.. Everything feels easy now. I smoked my cigaret at balkony while lookin to scene I revealed just and and felt like I can die and fly away from here. But no, I have to collect my money today and fly from here some other morning. Today, If everything run's as it should, I collect some money, something I cann't tell yet ecause of legal things... and so on. So now I think I go to shower and ghange something more casual to wear, more sprintime-like clothing, something that I don't differ so easy from dirty snow that surrounds everything here, that I can move on street's like I would belong in that dirty now, looking like just air that float's along street to everyone's face, they miss my appearence or someone, who owes me may understand me just too late - when I'm allready on their face, before them, like that air, and flash trough them like cool breeze. To took everthing that belongs to me. My pocket's, they are wider that street so I can make my appearence around stone. Just like that, that,s my trick. To write a small point to paper and carefully set it to floor before me, then set my knife, blade pointing to point, and then jump over it and collect what's left - my holy knife and a paper with a point. you'll never understand this.

En tiedä tekikö Sanna virheen kun herätti minut näin varhain, ehkä noin puoli tunti sitten. Mutta aurinko paistoi ikkunan läpi ja kuumsamon kaupunki näytti silä kuin se aina näyttää - rakennustyömaalta ja joltain, joka olisi pitänyt purkaa ja muuttaa rakennustyömaaksi jo seitsemänkymmentäluvulla eikä jättää tuollaisenaan olemaan tästä aamusta johonkin toiseen aamuun. Tänä aamuna Sanna teki älykkkäästi, keitti kahvia nnen kuin heräsin, eikä sen jälkeen kun olisin ihmetellyt missä helvetissä on kahvia. Niinpä otin kahvia, laitoin siihen maitoa ja 150mg pregabaliinia, puraisin 100mg tramalia 200mg tabletista ja 1mg klonatsepamia 2mg tabletista.. Kaikki alkoi tuntua helpolta. polttelin parvekkeella aamutupakkini katsellen maisemaa jonka juuri tille avasin, tuntui että voisin kuolla ja lentää pois täältä. Mutta ei tänään, minulla onvelkoja kerätävänä, ehkä joku toinen aamu. Jos kaikki juoksee kuten olen suunnitellut, tänään kerään velkoja ja velkoja joista en voi lakitekninisistä syistä vielä puhua ja niin edespäin... Nyt voisin suunnata suihkuun ja vaihtaa jotain rennompaa ylle, jotain keväisempaa, jotain, etten erottuisi likaisesta lumesta joka täällä ympäröi kaikkea suurina valleina, niin että voisin liikua kaduilla kuin olisin osa tuota likaista lunta, näytäen vain katuja pitkin valuvalta ilmalta joka törmää jokaisen kasvoille, niin että he eivät huomaisi olemassaoloani, paitsi ne, jotka minulle ovat velkaa, huomaisivat juuri lian myöhään, silloin kun olen jo heidän kasvojensa edessä, kuin se pakkasilma joka pyhaltaa heistä läpi he ymmärtäisivät minut silloin. ottaisin pois omani ja phaltaisin läpi. taskuni, ne ovat katuja leveämmät, joten voin tehdä ilmestymiseni kiven ympärille. Juuri niin, se on temppuni. piirrän paperille pienen pisteen ja varovasti asetan sen eteeni, sitten puukkoni terän osoittamaan pistettä, sitten hyppään tuon yli ja kerään mitä jää jäljelle - minun pyhä puukkoni ja pieni piste paperilla. Ette ikinä tule ymmärtämään tätä.