Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

 
Kirjoittaja Gibson yrityssaneeraukseen


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#1 kirjoitettu 02.05.2018 15:31

Gibson yrityssaneeraukseen

Gibson yrityssaneeraukseen YLE


Tuossa laajempi englanninkielinen uutinen samasta aiheesta:
http://www.abc.net.au/...


Legendaarinen kitaravalmistaja Gibson on ajautunut talousvaikeuksiin, ja sillä on yli 500 miljoonan dollarin velat... Nyt Gibson pyrkii yrityssaneerauksen avulla karsimaan rönsyjä liiketoiminnasta sekä vähentämään velkojaan, ja palauttamaan bisneksen kannattavaksi....

Hommaa saattaa tosin vaikeuttaa se, että sähkökitaroiden myynti on laskenut reilusti 2000-luvulla... Jenkeissä myytiin vuosituhannen alussa reilusti yli 1,5 miljoonaa sähkökitaraa vuodessa, mutta nykyään vain reilu miljoona kappaletta, joten bisneksestä on sulanut kolmannes pois, ja veikkaan että sähkökitaravalmistajat käyvät kovaa kamppailua elintilasta... Sekä Gibsonin että Fenderin liikevaihto on laskenut selvästi...

https://www.washington...


Rupeaako sähkökitara olemaan "out of fashion"?

^ Vastaa Lainaa


katai
2060 viestiä

#2 kirjoitettu 03.05.2018 00:02 Muok:03.05.2018 00:08

IT kirjoitti:
Rupeaako sähkökitara olemaan "out of fashion"?

Joo ja ei. Sen asema "musiikillisen glamourin oletussoittimena" taitaa olla vähenemään päin ja valtaosa eri soittotapojen ja efektien yhdistelmistä alkaa olla testattu ja kuultu.
Mutta instrumenttina ja käyttöliittymänä sähkökitara pysynee edelleen yhtenä suosituimmista, ainakin sellaisten musiikintekijöiden joukossa jotka ylipäätään kykenevät reaaliaikaiseen soittamiseen.


Veikkaan että jossain vaiheessa sähkökitarasta kehittyy yksi oletusarvoisista käyttöliittymistä muillekin kuin kitaran omille äänille. Vertailukohtana olkoon pianokoskettimisto, jolla varustetuista sähköisistä instrumenteista osa on nykyisin pelkkiä käyttöliittymiä (äänettömät MIDI-kiipparit) ja valtaosassa muista on MIDI-lähtö.

MIDIkitaroita ja synakitaroita on toki ollut jo vuosikymmeniä, ja jotkut niistä käsittääkseni pystyvät muuttamaan kielten värähtelyn ohjaussignaaleiksi varsin hyvin, käyttäen jokaiselle kielelle omaa raitaa ja säilyttäen ilmaisurikkauden. Mutta yleisesti näiden signaalien käyttämisessä rajoitutaan vielä pitkälti pianon ja vanhojen syntikoiden viitekehykseen, kuten MIDI-protokollaan ja ADSR-verhokäyriin.

Pitäisi päästä tilanteeseen jossa kielten värähtelystä tehdyllä signaalilla ohjattava äänilähde on lähtökohtaisesti siihen suunniteltu. Oskillaattoreiden pitää voida noudattaa tarkasti kielten värähtelyä ja myös kitaran rungon värähtelyä on oltava mahdollista hyödyntää ohjaussignaaleina. Ohjattavan äänilähteen ei pidä rajoittua verhokäyriin, ja "pianorullan" johon kielten signaali tallennetaan pitää olla jonkinlainen audiodatan (kielten värähtely) ja äänilähteen muun ohjausdatan hybridimuoto, nykyisenlaisen on/off palikkaMIDIn ja CC-käyrien sijaan.

Tuollaisen yhdistelmän käyttäminen pitäisi myös onnistua niin helposti että ostaa kaupasta [uudenlaisen sähkökitaran perusmallin], vetää siitä piuhan kännykkään tai läppäriin ja sitten soittaa mitä tahansa ääntä yhtä ilmaisurikkaana kuin se olisi kitaran oma.
En tiedä, mutta veikkaan että tuota innovaatiota ei tule tekemään Gibson nykyisessä kokoonpanossaan.

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#3 kirjoitettu 03.05.2018 10:38

katai kirjoitti:

Veikkaan että jossain vaiheessa sähkökitarasta kehittyy yksi oletusarvoisista käyttöliittymistä muillekin kuin kitaran omille äänille. Vertailukohtana olkoon pianokoskettimisto, jolla varustetuista sähköisistä instrumenteista osa on nykyisin pelkkiä käyttöliittymiä (äänettömät MIDI-kiipparit) ja valtaosassa muista on MIDI-lähtö.

MIDIkitaroita ja synakitaroita on toki ollut jo vuosikymmeniä, ja jotkut niistä käsittääkseni pystyvät muuttamaan kielten värähtelyn ohjaussignaaleiksi varsin hyvin, käyttäen jokaiselle kielelle omaa raitaa ja säilyttäen ilmaisurikkauden.

Tuollaisen yhdistelmän käyttäminen pitäisi myös onnistua niin helposti että ostaa kaupasta [uudenlaisen sähkökitaran perusmallin], vetää siitä piuhan kännykkään tai läppäriin ja sitten soittaa mitä tahansa ääntä yhtä ilmaisurikkaana kuin se olisi kitaran oma.


Mielenkiintoisia visioita sulla... Tokihan näitä mallintavia ja midikitaroita on olemassa, ja sitten on myös näitä efektipedaaleita, jotka muuntavat kitaran äänen mm. klassisten urkujen ääneksi...

Musta vaan tuntuu, että keyboard on kitaraa monipuolisempi ja myöskin käytännöllisempi väline tuollaisten midi ym. efektijuttujen ohjaamiseen ja tekemiseen...

Mutta toisaalta, emme varmaankaan ole vielä nähneet sitä päivää kun soittimien kehitys loppuu tyystin...

^ Vastaa Lainaa


katai
2060 viestiä

#4 kirjoitettu 03.05.2018 13:32 Muok:03.05.2018 13:33

IT kirjoitti:
Musta vaan tuntuu, että keyboard on kitaraa monipuolisempi ja myöskin käytännöllisempi väline tuollaisten midi ym. efektijuttujen ohjaamiseen ja tekemiseen...

Näinhän se on nyt, mutta vain siksi että MIDI-standardi (joka on monilta osin tuskaisen rajoittunut) suunniteltiin ensisijaisesti keyboardeja varten 80-luvun alun tietotekniikan rajoissa. Tai toisinsanottuna, kiipparin perusdatan (note on/off ja velocity) kaappaaminen ja käsittely oli silloisella tekniikalla helpointa ja halvinta, joten standardi rakentui sen ympärille. Toki standardissa oli monipuolisempia mahdollisuuksia kuten automaatio per nuotti (poly pressure / polyphonic aftertouch) mutta niitä tuettiin vain harvoissa laitteissa ja ohjelmissa.

Kielisoittimien moniäänisellä käyttöliittymällä - oli sitten sähkökitaran 6 raitaa x 24 sävelkorkeutta tai jokin muu - on paljon vahvuuksia verrattuna pianonkaltaiseen koskettimistoon. Yksi esimerkki (virityksestä riippuen) ovat sointuotteet joihin pianolla ei välttämättä pysty. Toinen on mahdollisuus soittaa perkussiivisesti tai jatkuvasti (jousella tms.) niin että äänen muutokset ovat koko ajan soittajan hallussa eivätkä esiohjelmoitu syntikkaan. Kiipparipuolella tämä on vasta yleistymässä (Roli Seaboard yms.) ja näissäkin ohjaussignaalien tallentaminen perustuu yleensä vanhan MIDI-standardin päälle rakennettuun kompromissiin.

Jahka kielisoittimien luonnetta ja ilmaisurikkautta tukeva MIDIn kaltainen standardi viimein kehitetään, niin sähkökitaran ja viulujen luulisi olevan ensimmäisinä listalla tuettujen instrumenttien joukossa. Teknisesti lähtökohtana on käsittääkseni se, että jokaisen kielen värähtely otetaan erikseen talteen riittävällä näytteenottotaajuudella (käytännössä audiona), analysoidaan siitä ainakin perustaajuus, voimakkuus sekä yläsävelten määrä ja jakautuminen, ja sitten tehdään niistä ohjaussignaaleja uudelle äänelle.

Tuo vaatii isojen datamäärien käsittelyä reaaliajassa ja siksi kai sellaista tekniikkaa käyttäviä tuotteita ei ole vielä laajasti saatavilla.
Toinen syy on tietysti se että ostajien käsitys kitarasta on vahvasti sidoksissa sen perinteiseen saundiin, eikä tuollaiselle tekniikalle ole ollut kysyntää. Mutta kun myynti vähenee niin pitää keksiä uusia tuotteita Saa tosiaan nähdä miten käytännössä menee.

^ Vastaa Lainaa


BVR
20337 viestiä

#5 kirjoitettu 05.05.2018 11:39

IT kirjoitti:
Rupeaako sähkökitara olemaan "out of fashion"?

Ei. Ainoastaan Gibson. Gibsonin laatu on noin niinkuin mututuntumalla ollut vähän vaihtelevaa tässä männävuosina, ainankin ne muutamat kappaleet joita on tullut kokeiltua Les Paul Studioista Standardeihin ovat olleet vähän sellaisia, että niissä ei oikein hinta/laatu kohtaa. Sekä Gibsonin sekoilu kaikenlaisten robottivirittimien, ja kevennettyjen bodyjen kanssa, on varmasti ollut omiaan kanssa osaltaan karkottamaan asiakkaita.

Ja ihmisille jotka haluavat sitten modernimpaa "gibsontyylistä" keppiä, löytyy ESP:ltä hyvät vaihtoehdot, esimerkiksi Phoenix joka flirttailee Firebirdin muodon kanssa, ja tottakai sitten Eclipse niille jotka kaipaavat LP:tä. Niin ja unohtamatta Viperia.

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#6 kirjoitettu 15.05.2018 20:01

BVR kirjoitti:
IT kirjoitti:
Rupeaako sähkökitara olemaan "out of fashion"?

Ei. Ainoastaan Gibson. Gibsonin laatu on noin niinkuin mututuntumalla ollut vähän vaihtelevaa tässä männävuosina, ainankin ne muutamat kappaleet joita on tullut kokeiltua Les Paul Studioista Standardeihin ovat olleet vähän sellaisia, että niissä ei oikein hinta/laatu kohtaa. Sekä Gibsonin sekoilu kaikenlaisten robottivirittimien, ja kevennettyjen bodyjen kanssa, on varmasti ollut omiaan kanssa osaltaan karkottamaan asiakkaita.

Ja ihmisille jotka haluavat sitten modernimpaa "gibsontyylistä" keppiä, löytyy ESP:ltä hyvät vaihtoehdot, esimerkiksi Phoenix joka flirttailee Firebirdin muodon kanssa, ja tottakai sitten Eclipse niille jotka kaipaavat LP:tä. Niin ja unohtamatta Viperia.


Joo. Voi olla että Gibson on poissa muodista, mutta kyllä se tuppaa sähkökitarakin olemaan yhtä lailla... Jenkkilässä sähkökitaroiden vuosimyynti on romahtanut vuosituhannen alun noin 1,6 miljoonasta kappaleesta reiluun miljoonaan kappaleeseen... Ei tuota voi hittituotteeksi sanoa noilla myyntiluvuilla...

Itsekin muuten ihmettelin noita Gibsonin G-Force vai mitä hittolie automaattivirittimiä tässä vuosi pari sitten, mutta ilmeisesti ne on nyt vain lisävarusteena nykyään saatavissa, ettei pakolla tuputeta...

Toisaalta Fender ja Gibson on kyllä sellaisia ikoneita, että toivoisi kummankin firman säilyvän tulevaisuudessakin, eli täytyy toivoa että Gibson saa tällä yrityssaneerauksella homman taas pelittämään, kunhan karsii turhat rönsyt pois ja keskittyy ydinosaamiseensa, eli kitaroiden valmistamiseen...

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#7 kirjoitettu 22.06.2019 09:17

Gibson on taas otsikoissa... Ja tälläkin kertaa musiikkiyhteisön reaktio ei ole ainakaan positiivinen... Nimittäin Gibson on nostanut syytteen mm. Dean Guitars yhtiötä kohtaan, koska Gibsonin mukaan Dean Guitars loukkaa sen tavaramerkki oikeuksia...

Gibson sues Dean Guitars

Se mikä tuossa oikeusjutussa on mielenkiintoista on Gibsonin kanteen ajoitus... Dean Guitars on tehnyt mm. Flying V ja Explorer kopioita jo 1970-luvulta lähtien, eikä Gibson ole koskaan älähtänyt asiasta... Miksi nyt?

Noh... YouTubessa Gibson on saanut paljon kritiikkiä tuon Gibsonin Mark Agnesin "Play Authentic" videon myötä, ja tässä yksi kriittinen ja humoristinen vastaus:

Play Authentiic - Or Else!


Aika paljonhan noita kitaroiden muotoja kopioidaan... Les Paul ja Stratocaster mallit taitavat olla niitä kopioiduimpia kitaramuotoja...

Ehkäpä Gibsonin kannattaisi oikeusjuttujen sijaan keskittyä laadunvalvontaan ja pisneksen kannattavuuteen...

^ Vastaa Lainaa


AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut

6775 viestiä

#8 kirjoitettu 24.06.2019 09:57

Luulisin, että kitaroiden valmistuksen ulkoistaminen todellisen (tai kuvitellun) taloudellisen pakon alla on ollut muutamalle huippumerkille lopun alkua.

Itse ostin (toki tietoisesti) Martinin akustisen kitaran joka on tehty Meksikossa. Liitetäänkö Meksiko huippulaatua tekevien maiden joukkoon? Ei tietääkseni. Ja kun laatumielikuva hämärtyy, se vaikuttaa maksuhalukkuuteen. Ja kuten arvaatte: kitara oli halpa ollaakseen Martinin nimen ja brändin alla.

Ollaanko tultu tilanteeseen, jossa huippumerkeistä on tehty tusinatavaraa josta saa tusinatavaran hinnan? Pahalta näyttää.

Samaan aikaa muutama suomalainen kitaranvalmistaja tekee pienen määrän korkealaatuisia ja erittäin hintavia kitaroita huippukitaristeille. Tilauskannat ovat jopa vuosia, asiakkaat ovat jonossa ja kannattavuus kunnossa.

Kysymys kuuluu: olisiko mm. jenkkien huippumerkkien kuitenkin kannattanut luottaa brändeihinsä ja niiden tuotekehittelyyn sen sijaan että pyrittiin vastaamaan Kaukoidän halpiskitaroiden esiinmarssiin ja päädyttiin massamarkkinoille? Olisiko kannattanut myydä "alkuperäisiä" kitaroita kappalemääräisesti vähemmän mutta paremmalla hinnalla?

Ongelmia syntyy kuitenkin silloin kun brändikitara on samantasoinen kuin tusinatuote tai jopa sitä huonompi. Siinä asetelmassa ei vanha ja vahvakaan brändi voi mitenkään pärjätä.

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#9 kirjoitettu 24.06.2019 21:23

AnttiJ kirjoitti:

Kysymys kuuluu: olisiko mm. jenkkien huippumerkkien kuitenkin kannattanut luottaa brändeihinsä ja niiden tuotekehittelyyn sen sijaan että pyrittiin vastaamaan Kaukoidän halpiskitaroiden esiinmarssiin ja päädyttiin massamarkkinoille? Olisiko kannattanut myydä "alkuperäisiä" kitaroita kappalemääräisesti vähemmän mutta paremmalla hinnalla?


Ei... Mä nyt otan esimerkin vuoksi esiin Fender nimisen yrityksen...

Fenderhän tuottaa oikeastaan kolmen laatuisia kitaroita: Squier merkillä alle 500 euron halpiskitaroita aloittelijoille ja muille pienellä budjetilla ostaville, Meksikolaisia kitaroita alle tonnin hintaluokassa, ja sitten ne American sarjan kitarat on luonnollisesti valmistettu jenkeissä ja ovat kaikista kalliimpia ja ammattitason kitaroita...

Mä olen siinä käsityksessä, että Fender on onnistunut paremmin laadun valvonnassa ainakin noiden American sarjan kitaroiden kohdalla kuin Gibson...

Ja nykyinen sähkökitaramarkkina on sen verran kimurantti, että tuo hinta- ja laatuluokkien porrastaminen kannattaa... Nimittäin, sähkökitaroiden myyntimäärät USA:ssa, joka on perinteisesti ollut se suurin yksittäinen markkina, ovat tippuneet vuosituhannen alun 1,5 miljoonasta nykyhetken noin miljoonaan myytyyn sähkökitaraan vuositasolla... Markkinasta on sulanut pois kolmannes...

Ja samalla kun markkina on supistunut, on kilpailu kiristynyt, kun apajille on tullut uusia valmistajia, monet niistä pieniä...

Tällaisessa tilanteessa mä näkisin että Fenderin kyllä kannattaa satsata kolmen eri laatu- ja hintaluokan kitaroiden valmistukseen, koska sillä saadaan sitä volyymia ja liikevaihtoa, joka taas auttaa R&D kustannusten kattamisessa ja laadun ylläpitämisessä...

Ja on siinä sellainenkin pointti, että moni joka ostaa ekana kitarana sen halvemman Aasiassa valmistetun Squierin, siirtyy meksikolaiseen Stratoon myöhemmmin, ja kenties joskus hankkii vielä aidon amerikkalaisen... Merkkiuskollisuuden rakentamiseenkin kannattaa satsata...

Eli mun mielestä Fender on kyllä tehnyt järjkevästi... Ja kyllähän jokainen tietää, että se meksikolainen 700 euron Strato, jossa lukee Fender, on vaan meksikolainen... Ei porukka niitä aitoihin jenkkeihin sekoita, vaan tietää kyllä tämän hinta- ja laatutasojen porrastuksen, joten ei siitä mun mielestä mitään imagohaittaakaan aiheudu Fenderille, että valmistaa myös halpoja kitaroita...

^ Vastaa Lainaa


AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut

6775 viestiä

#10 kirjoitettu 25.06.2019 10:28

Valittu markkinointistrategia on mielenkiintoinen aihe.

Kannattaako "luksusbrändiä" käyttää heikompilaatuisten halpistuotteiden valmistuksen yhteydessä kun kyse kuitenkin on eri tasoisesta tuotteesta, vai kannattaisiko halpamarkkinoilla käyttää ihan eri tuotenimeä brändiarvon suojelemiseksi? Onko brändimielikuvan downgreidaus ja hämärtäminen aina eduksi? Ei ole.

Kannattaisiko luksusbrändin pitäytyä omilla markkinoillaan ja jättää halpismarkkina muiden huoleksi? Sama kysymys käytännön esimerkin valossa: pitäisikö suomalaisten huippukitaroiden valmistajien laajentaa toimintaansa ja käynnistää omien samannimisten mutta heikompilaatuisten halpistuotteiden valmistus vaikkapa Virossa? Vastaus on aika helppo: ei missään oloissa.

Onko strategiana myydä paljon mutta halvalla vai vaihtoehtoisesti myydä vähemmän mutta kalliimmalla. Molemmilla tavoilla voi menestyä: suuret marketit käyttävät ensimmäistä ja erikoisliikkeet toista vaihtoehtoa.

Mutta jos yhtiö ajautuu market-strategiallaan vaikeuksiin, voi olla että "erikoisliikestrategia" olisi kuitenkin ollut viisaampi valinta. Onko yhtiö ajautunut kriisiin siksi, että sen luksustuotteet eivät menesty vai siksi, että halpamarkkinoilla olevat tuotteet tuottavat tappiota ja rapauttavat samalla brändiarvoa?

Yksi tärkeä pointti tässä tietysti on: jos luksus ei olekaan luksusta, ei hyvällä laatumielikuvallakaan potkita pitkälle. Tässä on mielestäni se asia, johon kitaroiden entiset huippumerkit ovat takavuosina osittain kompastuneet. Jos halpiskitara soi yhtä hyvin kuin viisi kertaa kalliimpi tuote, on jossain jotain mätää.

Vielä 70-luvulla Fenderin omistajaa katsottiin soittajajunnujen keskuudessa ylöspäin oli kyse kitarasta tai vahvarista. Katsotaanko vielä ja jos katsotaan, onko pää yhtä takakenossa kuin silloin?

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#11 kirjoitettu 25.06.2019 11:30

AnttiJ kirjoitti:

Valittu markkinointistrategia on mielenkiintoinen aihe.

Kannattaako "luksusbrändiä" käyttää heikompilaatuisten halpistuotteiden valmistuksen yhteydessä kun kyse kuitenkin on eri tasoisesta tuotteesta, vai kannattaisiko halpamarkkinoilla käyttää ihan eri tuotenimeä brändiarvon suojelemiseksi? Onko brändimielikuvan downgreidaus ja hämärtäminen aina eduksi? Ei ole.

Vielä 70-luvulla Fenderin omistajaa katsottiin soittajajunnujen keskuudessa ylöspäin oli kyse kitarasta tai vahvarista. Katsotaanko vielä ja jos katsotaan, onko pää yhtä takakenossa kuin silloin?


Kannattaako luksusbrändiä käyttää heikompilaatuisten tuotteiden valmistukseen? No tätähän varten Fenderillä on Squier merkki, jolla se valmistaa halpiskitarat... Ja MIM eli Made In Mexico on se keskihintaisten kitaroiden luokka joita Fender valmistaa, ja sitten on ne American kitarat jotka on huippulaatua...

Kyllähän nyt asiansa tuntevat soittajat ja harrastajat tuon tietävät, että Fender on brändännyt itsensä kolmella tavalla: Squier, Mexico, American...

Mitä tulee Fenderin laatuun 1970-luvulla, niin tuossa on siitä aiheesta lyhyt mielenkiintoinen artikkeli:

Fender and the CBS takeover

Artikkkeli käsittelee sitä kun Fender yhtiönä siirtyi vuonna 1965 sen perustajan Leo Fenderin omistuksesta CBS Corporationille...

Fender guitars and basses from before 1965 are collectively referred to as Pre-CBS Fenders, and are considered far more desirable than anything Fender has built since.

The stretch from about 1966 until the early ‘80s is considered the true CBS-era and the low-point of Fender quality.


Elikkä nuo 1970-luvun Fenderit ei kyllä ole keräilijöiden arvossa, koska Fenderillä oli laatuongelmia... Tämä oli osasyy siihen, että syntyi Vintage kitaroiden markkina, ja keräilijät arvostavatkin noita Fendereitä, jotka on valmistettu ennnen vuotta 1965...

Toisaalta tuossa on vähän pidempi ja tasapuolisempi artikkkeli aiheesta, ja se ei ole aivan ihan yhtä tyly Fenderin 1970-luvun Stratocastereita kohtaan:

Seventies Fender Strats


Tokihan Fender siis oli 70-luvullakin laatumerkki moniin halpiskitaroihin verrattuna...

^ Vastaa Lainaa


AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut

6775 viestiä

#12 kirjoitettu 25.06.2019 21:30

No joo, ne 70-luvun Fenderin kadehtijat (mm. minä) kadehtivat kyllä 60-luvulla tehtyjä kitaroita ... usein käytettyinä hankittuja mutta kuitenkin niitä "oikeita, Leo Fenderiltä" peräisin olevia kappaleita. Muotoilin asiani kiireessä vähän epätarkasti.

Mutta se peruspointtini on edelleenkin: kannattaako luksusmerkin tuottajan lähteä halpismarkkinoille omaa brändiään tuhoamaan? Onko sillä siellä tarvittavaa ihan erilaista osaamista (mm. kustannusten enemmän kuin tiukkaa hallintaa, alihankinta- ja logistiikkaketjujen osaamista yms.) vai ei? Tähän seikkaan pistän edelleen enemmän kuin suuren kysymysmerkin.

Jos ostajat ovat valistuneita, he kyllä tietävät mitkä halpiskitarat ovat "Fendereitä"; jos ei muuten niin siksi että kaupan myyjäsetä kyllä muistaa muistuttaa tästä myyntiargumentista jos se ei muuten olisi ollut ostajalla entuudestaan tiedossa. Brändin rapautuminen alkaa siitä kun ensimmäinen halpiskitara saapuu kauppoihin. Nimisumutus ei valitettavasti toimi, koska sitä ei pidetä salassa. Kaikki kuprut kaatuvat ihan suoraan päämerkin piikkiin.

Kumman strategia on ollut fiksumpi: jenkkijättien kaikkia syleilevä yritelmä vai suomalaisten kitaranvalmistajien niche-markkinoihin keskittyminen? Nyt Gibson on saneerauksessa, ja suomalaiset eivät. Siitä voi päätellä aika paljon.

Yleisemmin voi todeta, että todella jättimäisen konsernin ravintoketjun alapään sivujuonteelle ostettu, ei-ydinbusinessta harjoittava pienehkö yritys on usein todella lirissä. Kohta kasvetaan hallitsemattomasti tai leikataan kuluja ja ajetaan tuotekehitystä alas kun voitot eivät olekaan niin isoja kuin ostajakonserni on itselleen uskotellut. Suttahan siinä tuppaa tulemaan, ja maine on kohta mennyttä kuten CBS/Fenderillä.

--------------------

Työkaveri pyysi 70-luvun loppupuolella (sitä aikaa kai se taisi olla?) apua, kun pojan hemmetin kalliissa, tuliterässä Musicman-kitarassa oli yksi nauhaväli g-kielessä, joka aiheutti "särinää". Katsottiin, että kaula on suorassa, nauhat eivät ota kiinni eikä niissä ole lovia, kielet ovat uudet, metalliosat ovat tukevasti kiinni jne. ... vaan eipä vikaa löydetty; ei tosin musiikkikaupassakaan, vaan kitara meni vaihtoon. Ei varmaan Fenderin uuden pajan koesoitto-osasto ollut sattunut kokeilemaan juuri kyseistä nauhaväliä.

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#13 kirjoitettu 25.06.2019 23:42

AnttiJ kirjoitti:


Mutta se peruspointtini on edelleenkin: kannattaako luksusmerkin tuottajan lähteä halpismarkkinoille omaa brändiään tuhoamaan? Onko sillä siellä tarvittavaa ihan erilaista osaamista (mm. kustannusten enemmän kuin tiukkaa hallintaa, alihankinta- ja logistiikkaketjujen osaamista yms.) vai ei? Tähän seikkaan pistän edelleen enemmän kuin suuren kysymysmerkin.


Kumman strategia on ollut fiksumpi: jenkkijättien kaikkia syleilevä yritelmä vai suomalaisten kitaranvalmistajien niche-markkinoihin keskittyminen? Nyt Gibson on saneerauksessa, ja suomalaiset eivät. Siitä voi päätellä aika paljon.


Joo.. Gibson on saneerauksessa, mutta ei sen takia että kitarapisneksessä olisi mennyt huonosti, vaan sen takia että Gibson alkoi laajentumaan 2010-luvulla agressiivisesti ydinpisneksensä ulkopuolelle... Se osti erilaisia elektroniikkavalmistajia kuten nyt vaikkapa Philipsin kodin elektroniikkayksikön... Tuossa on hyvä lyhyt artikeli aiheesta:

Gibson Bankrupt

So far, so good, but Gibson also sells studio monitors, headphones, turntables, and other musical instruments, and that’s where the problems started.

Tuossa on pidempi artikkeli aiheesta:

Gibson Bankruptcy

Tämäkin artikkeli nostaa esiin Gibsonin ongelmat, mutta myös Fenderin vahvuudet..

Fender on tehnyt markkinatutkimusta, ja kuunnellut asiakkaitaan, ja sen myymistä kitaroista 45% menee ensimmäistä kitaraansa ostaville asiakkaille... Nämä ovat juuri niitä edullisempia kitaroita...


Tuosta artikkelista selviää myös se, että fender on kasvanut viime vuosina yleistä soitinmarkkinaa nopeammin... Ja nyt kun Gibson on karsinut pois ydinliiketoimintaansa kuulumattomat ja tappioita aiheuttaneet rönsyt pois ja keskittynyt jälleen kitaroiden valmistukseen, niin sekin on pääsemässä taas jaloilleen eikä ole enää yrityssaneerauksessa...

En siis näe ainakaan näiden ikonisten kitaramerkkien tavassa myydä eri hintaluokan kitaroita eri tyyppisille ostajille mitään ongelmaa... Fenderillä varsinkin pisnes taitaa sujua kohtalaisesti, vaikka silläkin on jonkin verran velkaa...

^ Vastaa Lainaa


AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut

6775 viestiä

#14 kirjoitettu 26.06.2019 09:57

Siitähän ne ongelmat usein alkavat: laajennutaan oman ydinosaamisalueen ulkopuolelle. Todella vaikeaksi menee silloin kun laajennutaan kokonaan uusille tuotealueille.

Merkkituotteet ovat siitä metkoja, että ostajat maksavat myös tietystä logosta eikä vain tuotteesta. Kun logo kävelee liian usein vastaan joko pää- tai sivutuotemerkkinä, siitä ei enää haluta maksaa yhtä paljon kuin aiemmin ja hupskeikkaa: brändin lisähintaa tuonut arvo onkin menetetty.

Autoteollisuudessa näyttää olevan tiettyjä ns. käsinvalmistettuja merkkejä, joita myydään kappalemääräisesti todella vähän, mutta julmetuilla hinnoilla vain miljonääreille. Sama pätee veneteollisuuteenkin. Moottoriteollisuuden luksusmerkeistä ei löydy halpistuotteita edes eri nimellä ja siihen on varmasti hyvä syy: miksi kukaan maksaisi miljoonan tuotemerkistä, joka huristelee vastaan uutena kymppitonnin versiona?

En edelleenkään ymmärrä, mikä oli se suuri "viisaus" joka johti laatukitaroiden valmistajat halpatuotteiden markkinoille. Olisi hauska tietää, miten Gibsonin ja Fenderin olisi käynyt, jos ne olisivat valinneet niche-markkinat koko markkinan kattavan tarjontastrategian asemasta ja kehittyneet siinä minkä ne osasivat todella hyvin.

Valitettavasti emme saa sitä koskaan selville.

Jos ostaisin itselleni vielä yhden kitaran, se olisi lähes varmasti 60-luvun "aito" Fender vaikka joutuisinkin aika varmasti maksamaan siitä enemmän kuin vastaavasta tuliterästä kitarasta. Ero on siinä, että vanhan ostamalla tietäisin ihan varmasti mitä saan.

-------------

Ai niin: sen Meksikon kitarani kaula kupristui talvella niin pahasti, että C:ä korkeammalle ei barrella kannattanut mennä kun en viitsinyt käyttää mukana tullutta, turhaksi arvelemaani kostutushärveliä. Asia korjaantui kostutuksella, mutta jostain syystä vanhoilla kotimaisilla Landola-kitaroillani tätä ongelmaa ei ollut koskaan.

Wiki tietää Landolasta mm. seuraavaa: "Vuonna 1973 Musiikki Fazer osti yrityksen. Fazer-Landolan aikana laatu laski, mutta tuotantomäärät kasvoivat." Kitaroita tehtiin vuosittain kymmeniä tuhansia. Moninaisten vaiheiden jälkeen yhtiö ja sitä seuranneet viritelmät menivät konkurssiin kilpailun koventuessa. Mutta kaikeksi lopuksi: "Landola-kitaroiden valmistus jatkuu work shop -tyyppisenä Pietarsaaressa. Tilat varastoineen ovat noin 300 neliötä. Tuotantomäärä oli vuonna 2013 noin 200 kappaletta. Tuotanto on täysin käsityötä. Ulkomaisista muusikoista Landola-kitaroita on käyttänyt ainakin ruotsalaisen Roxette-yhtyeen Per Gessle." Landola päätyi massamarkkinalta nicheen.

T&T kertoo nykyisen omistajan haastattelussa seuraavaa:

Landola-tuotemerkkiä pitää hengissä kitaratehtaan viimeinen omistaja Erkki Noromies. Hän lunasti tavaramerkin käyttöoikeuden ja mittavan komponenttivaraston yrityksen konkurssipesältä muutama vuosi sitten. "Yritän pitää liekkiä yllä rakentamalla tilaustyönä pari kitaraa kuukaudessa. Ehkäpä joku vielä haluaa jatkaa kitaroiden valmistamista Landolan arvokkaiden perinteiden pohjalta", Noromies sanoo. Kyselyitä on kyllä ollut, mutta ei vakavasti otettavia.

"En halua myydä tuotemerkkiä käytettäväksi Kaukoidässä valmistettavien heikkolaatuisten soitinten myyntikikkana."

Koko juttu on täällä:

https://www.tekniikkat...

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#15 kirjoitettu 26.06.2019 11:33

AnttiJ kirjoitti:


En edelleenkään ymmärrä, mikä oli se suuri "viisaus" joka johti laatukitaroiden valmistajat halpatuotteiden markkinoille. Olisi hauska tietää, miten Gibsonin ja Fenderin olisi käynyt, jos ne olisivat valinneet niche-markkinat koko markkinan kattavan tarjontastrategian asemasta ja kehittyneet siinä minkä ne osasivat todella hyvin.

Valitettavasti emme saa sitä koskaan selville.


Heh... Tästä asiasta ei varmaan tulla pääsemään sun kanssa yksimielisyyteen, koska mun mielestä on vain hyvä että isot kitaramerkit tekevät kitaroita myös aloittelijoille ja pienemmmällä budjetilla kitaroita ostaville asiakkaille....

Varsinkkin Fenderin kohdalla en usko tuota sun argumentttia, että se olisi tiennyt vain laatukitaroiden valmistuksen, koska Fenderkin on valmistanut noita halvempia kitaroita jo niin pitkään, että eiköhän se osaa hommansa, koska pisnes on edelleenkin kannattavaa siitä huolimatta että sähkökitaramarkkinan koko on laskenut 2000-luvulla...

Tuossa muuten viimeinen osoitus siitä, että Fender pyrkii uudistumaan koko ajan... Se on juuri lanseerannut Meksikossa valmistetun Classic Seriesin tilalle uuden Vintera sarjan:

Guitar World - Fender Vintera

Nuo siis pyrkivät jäljittelemään niitä klassisia 50-, 60-, ja 70-luvun Fendereitä, ja hintakin näyttää kohonneen pikkusen tuonne alle tonnin tuntumaan...

^ Vastaa Lainaa


AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut

6775 viestiä

#16 kirjoitettu 26.06.2019 14:48

Me ajatellaan tätä asiaa vähän eri näkökulmista, ei tämä sen kummoisempaa ole.

Totta kai kuluttajan kannalta kuulostaa (huom!) hyvältä jos nykyinen/entinen laatumerkki tekee halpoja kitaroita kaikille. Mutta eihän sekään saa minimikuluilla millään kannattavasti tehtyä kuin ...no, niitä halpoja kitaroita joiden laatu ei ole luksusta (vaikka nimi niin antaisi ymmärtääkin).

Itse lähestyn asiaa teknokraattisesti ja yhtiön kannalta katsoen: millä markkinalla sen olisi viisasta toimia maine, vahvuudet, voimavarat ja osaaminen huomioiden. Eri markkinoilla on eri pelisäännöt kuten mm. Landola-case osoitti: ennen tehtiin vähän mutta hyvää laatua, myöhemmin paljon mutta huonoa laatua, eikä siltikään pärjätty massamarkkinoilla. Sitten kun homma oli jo housuissa, palattiin takaisin lähtöruutuun.

Vanha sananlasku sanoo: jos joku kuulostaa liian hyvälle ollakseen totta, se ei ole totta. Kenen tahansa halpisluokkaan tekemä loistava kitara kuulostaa hienolta, mutta eihän sellaista ole olemassa vaikka kitarassa olisi millainen logo tahansa.

Olisi todella hienoa, jos massamyynnistä jäisi sellainen kate, että sillä voisi ylläpitää mm. kunnollista tuotekehitystä. Katteet siellä ovat kuitenkin kovin ohuet, ja joskus jopa negatiiviset.

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#17 kirjoitettu 26.06.2019 16:46

AnttiJ kirjoitti:

Me ajatellaan tätä asiaa vähän eri näkökulmista, ei tämä sen kummoisempaa ole.

Totta kai kuluttajan kannalta kuulostaa (huom!) hyvältä jos nykyinen/entinen laatumerkki tekee halpoja kitaroita kaikille. Mutta eihän sekään saa minimikuluilla millään kannattavasti tehtyä kuin ...no, niitä halpoja kitaroita joiden laatu ei ole luksusta (vaikka nimi niin antaisi ymmärtääkin).


Toki... Mutta varsinkin kun puhutaan Fenderistä, niin massamarkkinoilla olo ja massatuotanto on itse asiassa osa sen historiaa ja itseimagoa...

Leo Fenderin Esquire nimellä vuonna 1950 markkinoille tuoma sähkökitara (josta tuli myöhemmin Telecaster) oli maailman ensimmäinen massatuotettu sähkökitara...

Massatuotanto ja edullisten mutta laadukkaiden osien ja valmistustapojen käyttö oli osa Fenderin strategiaa jo alusta lähtien... Leo Fenderin tavoitteena oli:

...valmistaa paras mahdollinen kitara, joka olisi suuren joukon hankittavissa, ja mahdollisimman edullisesti...

Lähteenä olen käyttänyt tätä mainiota englannin kielistä kirjaa, jonka hankkimista kaikille suosittelen jos sähkökitaroiden historia kiinnostaa:

Play It Loud

Tuossa kirjassa on esitelty sähkökitaran historia, ja varsinkin se varhaishistoria 1920-luvulta jonnekin 1970-luvulle on mielenkiintoista luettavaa...


Mitä tulee Fenderiin, niin massatuotanto, edullisuus ja sellaisten osien käyttö joka teki kitarasta helpon huollettavan, oli osa Fenderin strategiaa jo alusta lähtien...

Itse mä näkisin, että tämä Leo Fenderin alkuperäinen motiivi tuottaa parhaita mahdollisisa kitaroita edulliseen hintaan suuren joukon saataville näkyy edelleen Fenderin pisnes strategiassa, koska se on brändännyt itsensä kolmeen eri laatu- ja hintaluokkaan... Unohtamatta sitä faktaa, että noin puolet sen myymistä sähkökitaroista ovat ensimmäistä sähkökitaraansa ostavieb asiakkaiden hankkimia...

Tuossa vielä lyhyt artikkeli Fenderistä:

Guitar Player: Fender 1943 Prototype

The vaunted Tele design owed a debt to Paul Bigsby’s solidbody guitar made for Merle Travis. However, Paul Bigsby made expensive handcrafted guitars one at a time, and Leo Fender had his sights set on mass production and affordable guitars for everybody. In a few short years, after the company introduced the Precision Bass and the Stratocaster, Leo Fender had completely redefined guitar mass production, selling guitars so quickly that all the other companies were left in his dust.

Mä itse asiassa näkisin, että Fender yhtiönä tekee tänäkin päivänä sitä mitä se on aina osannut tehdä, elikkä massatuottaa edulllisia kitaroita suurelle joukolle soittajia... Tämä oli Leo Fenderin visio kun hän rupesi sähkökitaroita massatuottamaan 1950-luvun alussa...

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#18 kirjoitettu 26.06.2019 18:18

Jatkanpa vielä tätä Gibsonin ja Fenderin sähkökitaroiden ruotimista... Kummatkin ovat ruvenneet vuosien saatossa valmistamaan myös niitä halpiskitaroita, Gibson mm. Epiphonen merkillä...

Ja yleisesti ottaen niiden halpojen entry level kitaroiden hinnatkin ovat tulleet alas vuosien saatossa... Ja samalla laatu on parantunut...

Mutta miten on käynyt Gibsonin ja Fenderin parhaiden laatukitaroiden hintojen? Reverb vastaa tähän tuossa mainiossa artikkelissa, jossa on analysoitu joidenkin kitaramallien valmistajan antamia ohjevähittäishintoja:

Reverb - Have Guitars Become More Expensive Over Time?

Tulos: Gibsonin huippumallien hinnat ovat tulleet ylös ja Fenderin alaspäin...

- 1950-luvun Fender Telecasterin keskihinta nykyrahassa oli noin $1800 ja nykyhinta $1500.
- 1950-luvun Fender Stratocasterin keskihinta nykyrahassa oli noin $2400 ja nykyhinta noin $1500.
- 1950-luvun Gibson Les Paulin keskihinta nykyrahassa oli noin $2000 ja nykyhinta $3500.
- 1950-luvun Gibson ES-335 keskihinta nykyrahassa oli noin $2500 ja nykyhinta $4000.


Elikkä Gibsonin laatukitarat ovat kallistuneet vuosien saatossa, samalla kun Fenderin laatukitaroiden keskihinnat ovat tulleet alaspäin... Elikkä kumpikin valmistaja on asemoinut laatukitaransa eri tavalla suhteessa markkinoihin ja kitaranostajiin...

Kummallakin valmistajalla on ne keskihintaiset kitarat ja halpiskitarat valikoimassa myös, tätä ei tule unohtaa...

Siltikin Gibsonin ja Fenderin pisnes strategioissa on eroja varsinkin mitä tulee niiden massatuotettuihin flagship kitaroihin... Voi myös kysyä, että onko Fender onnistunut paremmin? Varsinkin kun Gibsonin hinnat ovat nousseet samalla kun se on kärsinyt laatuongelmista...

Joka tapauksessa Fender näyttäisi olevan Leo Fenderin viitoittamalla tiellä: tuotetaan mahdollisimman hyviä kitaroita, mahdollisimman suurelle joukolle, ja mahdollisimman edullisesti...

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#19 kirjoitettu 27.06.2019 08:43

AnttiJ kirjoitti:

Jos ostaisin itselleni vielä yhden kitaran, se olisi lähes varmasti 60-luvun "aito" Fender vaikka joutuisinkin aika varmasti maksamaan siitä enemmän kuin vastaavasta tuliterästä kitarasta. Ero on siinä, että vanhan ostamalla tietäisin ihan varmasti mitä saan.


Joo... Mikäänhän ei voita alkuperäistä, mutta kuten jo tässä ketjussa mainitsin, niin Fender on juuri korvannut Meksikossa valmistetut Classic Seriesin uudella myös Meksikossa valmistetulla Vintera sarjalla, jonka kitarat ovat noin tonnin luokkaa...

Katselin tästä artikkeleja ja yhden videon, ja Fender on mennyt näiden uusien Vintera sarjan kitaroiden kanssa niin pitkälle, että niissä on kussakin esim. mikrofoneissa käytetty tiettyjä aikakauteen kuuluneita materiaaleja kuten nyt vaikkapa magneetteja... Ynnä muuta...

Premier Guitar - Fender Vintera
Guitar World - Fender Vintera

Ja tuossa on yksi hemmetin hyvä video näistä uusista Vintera sarjan kitaroista, jollla on mukana Fenderin kitaroiden kehityksestä vastaava pomo, ja siinä mennään aikas yksityiskohtaisesti näiden kitaroiden suunnittelufilosofiaan:

Fender Vintera Series


Ja tuossa mielenkiintoinen demo:

Fender Vintera '60s Telecaster with Bigsby


Jos siis ei ole varaa tai mahdollisuutta hankkia aitoa alkuperäistä 50-, 60-, tai 70-luvun Fenderiä, niin tuossa kyllä hyvä vaihtoehto...

Mun mielestä on vaan hienoa, että Fender tarjoaa monipuolisesti erilaisia kitaroita eri hintaluokissa, mutta kuitenkin omat perinteensä ja historiansa huomioiden...

^ Vastaa Lainaa


AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut

6775 viestiä

#20 kirjoitettu 27.06.2019 09:00

"joka tapauksessa Fender näyttäisi olevan Leo Fenderin viitoittamalla tiellä: tuotetaan mahdollisimman hyviä kitaroita, mahdollisimman suurelle joukolle, ja mahdollisimman edullisesti". Kuulostaa komealle ja idealistiselle, mutta ....

Tuotetaan mahdollisimman hyviä ... ei siis hyviä, koska niiden tekeminen halvalla ei ole mahdollista. Lisäksi niitä tehdään mahdollisemman suurelle joukolle. Nämä ovat juuri niitä seikkoja jotka tuhoavat brändin arvoa. Ei voi mitään. Massatuote ja mielikuva (todellinen tai kuviteltu) korkeasta laadusta mahtuvat aika harvoin samaan lauseeseen.

Miksi Fendereiden hinnat ovat laskeneet: sen brändiarvo on laskenut. Ja juuri tästä olen koko ajan motkottanut.

Olisiko kuitenkin ollut viisaampaa pysyä premium-kitaroiden valmistajana ja hinnoitella tuotteet sellaisiksi, että niitä kenokaulaisia kadehtijoita olisi vielä nytkin?

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#21 kirjoitettu 27.06.2019 09:55

AnttiJ kirjoitti:

Me ajatellaan tätä asiaa vähän eri näkökulmista, ei tämä sen kummoisempaa ole.

Itse lähestyn asiaa teknokraattisesti ja yhtiön kannalta katsoen: millä markkinalla sen olisi viisasta toimia maine, vahvuudet, voimavarat ja osaaminen huomioiden.

Olisi todella hienoa, jos massamyynnistä jäisi sellainen kate, että sillä voisi ylläpitää mm. kunnollista tuotekehitystä. Katteet siellä ovat kuitenkin kovin ohuet, ja joskus jopa negatiiviset.


AnttiJ kirjoitti:


Tuotetaan mahdollisimman hyviä ... ei siis hyviä, koska niiden tekeminen halvalla ei ole mahdollista. Lisäksi niitä tehdään mahdollisemman suurelle joukolle. Nämä ovat juuri niitä seikkoja jotka tuhoavat brändin arvoa. Ei voi mitään. Massatuote ja mielikuva (todellinen tai kuviteltu) korkeasta laadusta mahtuvat aika harvoin samaan lauseeseen.

Miksi Fendereiden hinnat ovat laskeneet: sen brändiarvo on laskenut. Ja juuri tästä olen koko ajan motkottanut.

Olisiko kuitenkin ollut viisaampaa pysyä premium-kitaroiden valmistajana ja hinnoitella tuotteet sellaisiksi, että niitä kenokaulaisia kadehtijoita olisi vielä nytkin?


Ensinnäkin, en ole oikeastaan vakuuttunut sun yhdestäkään argumentista...

Ja toisekseen... Itse olen pyrkinyt katsomaan asioita sekä kuluttajan että firman näkökulmasta...

Faktahan on se, että Fender tekee voittoa, ja se on yrityksenä kasvanut viime vuodet yleistä sähkökitaramarkkinaa nopeammin, elikkä kasvattanut markkinaosuuttaan...

Tuo sopii huonosti yhteen sun argumenttien kanssa:
- millä markkinalla yhtiön on viisasta toimia?
- massamyynnin kate ei mahdollista kunnollista tuotekehitystä.
- hyvien tekeminen edullisesti ei ole mahdollista.
- Fender on tuhonnut brändinsä arvoa tarjoamalla halpiskitaroita.
- olisiko pitänyt pysyä premiumm kitaroiden valmistajana?

Ensinnäkin Fender on onnistunut kasvamaan yhtiönä jjuuurikin toimimalla eri hintaluokkien markkinoilla, ja tarjoamallla kitaroita eri tasoisille soittajille...

Toisekseen Fender on viime vuodet innovoinut ja uudistanut mallistoaan kovalla vauhdilla, seikka joka kertoo siitä että massamyynnillä on mahdollista ylläpitää kunnon tuotekehitystä.

Kolmanneksi, tuo väite että hyvien tekeminen edullisesti ei ole mehdollista... Tätä on syytä tarkentaa siten, että Fender pyrkii tekemään mahdollisimmman hyvää ottaen huomioon hinta- ja laatuluokan... Jos olisin ekaa sähkökitaraa ostava nuori, haluaisinko 150 euron Fender Squierin vaiko esim. Harley Bentonin?

Neljänneksi, musta tuntuu että Fenderin brändiarvo on nykyään aivan yhtä vahva kuin ennenkin, jos ei jopa arvokkaampi...

Ja lopuksi, olisiko pitänyt pysyä Premium kitaroiden valmistajana? Faktahan on se, että Fender pyrki alusta asti tuottamaan mahdollisimman hyviä kitaroita, mahdollisimman monellle ja mahdollisimman edullisesti... Fendrin tavoite ei ole koskaan ollutkaan ollla pelkästään premium kitaroiden valmistaja...


Summa summarum: mä olen oikeastaan Fenderin valitsemasta pisnes strategiasta ja sen vaikutuksista yhtiön maineeseen, arvoon, kehitykseen ja voitollisuuteen kaikista eri mieltä sun kanssa...

Ja uskoisin kuitenkin että Fender osaa oman pisneksensä paremmin kuin me "nojatuolissa istuvat kommentoijat" täällä Suomessa... Fender on voitollinen, kasvaa markkinaa nopeammin, ja on tehnyt markkinatutkimusta, jonka avulla se on pyrkinyt viime vuosina esim. targetoimaan markkinointiponnistuksia myös aloittelijoille ja nuorillle naisille... Tässä se on onnistunut varsin hyvin...

^ Vastaa Lainaa


IT
IT Resurrected
13556 viestiä

#22 kirjoitettu 27.06.2019 16:03

AnttiJ kirjoitti:


Miksi Fendereiden hinnat ovat laskeneet: sen brändiarvo on laskenut. Ja juuri tästä olen koko ajan motkottanut.


Juu... palaanpa vielä tähän sun kommenttiin... Koska mun mielestä Fenderin taikka Gibsonin brändiarvot ei ole laskeneet, vaikka ne ovatkin ruvenneet valmistamaan myös edullisempia kitaroita...

Monissa brändiarvioissa kun puhutaan sähkökitaroista niin joko Gibson taikka Fender nimetään arvokkaimmiksi brändeiksi...

Tuossa yksi artikkeli ja arvio, jossa Fenderin brändin katsotaan olevan ykkössijalla ja Gibsonin heti perään kakkosena vuonna 2019:

Best Electric Guitar Brands 2019

Tuossa ylläolevassa brändi rankkauksessa Fenderin yhdeksi vahvuudeksi katsotaan se, että se pärjää nimenomaan hyvin kaikissa hintaluokissa...


Se mitä yritän saada sut käsittämään on se, että massatuotanto ja eri hintaluokkaisten sähkökitaroiden valmistus ei välttämättä ole kitaramerkille ja sen brändiarvolle pahasta...

Mä luulen, että sä katsot tätä 1960- ja 1970-lukulaisin suomalaisin linssein, ja siksi me päädytään eri johtopäätöksiin... Koska tuolloin Fenderillä ei ollut vielä meksikolaisia taikka Squierin merkillä tehtyjä kitaroita valikoimassaan, ja yleensäkin kaikki soittimet olivat hemmetin kalliita Suomessa...

Porukka ehkä katsoi ylöspäin Fenderin omistajaa kuten sanot, mutta yhtä lailla voi katsoa nykyään ylöspäin 1500-2000 euroa maksavan American sarjan Fenderin omistajaa puhumattakaan sen Custom Shop tuotteista, jotka ovat vielä hintavampia...

Toisaalta laatukitaroiden markkkinassa on nykyään enemmän kilpailua ja useampia valmistajia eri kokoluokissa kuin aikoinaan... Silloin siitä massasta on vaikeampi erottua, ja Fenderin brändihän on kyllä ainakin amerikkalaisten keskuudessa arvostettu "amerikkalainen ikoni"... Se erottuu massasta juurikin vaalimalla perinteitään, vaikka se samalla pyrkii uudistumaan ja vastaamaan nykyajan haasteisiin...

^ Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu