|
katai
2065 viestiä
|
#2 kirjoitettu
16.06.2018 12:06
Anteeksi esseevastaus ja mahdolliset itsestäänselvyydet 
Vastuunvapautuslauseke: en ole ammattimasteroija (onneksi), mutta muutama vuosi sitten tein masterointia klubiskenen pikkulafkalle, kappaleiden päätyessä toisinaan sekä koti- että ulkomaiseen radiosoittoon.
***
Ennen laitehankintoja kannattaa ymmärtää akustiikan ja äänisignaalien teoriaa. Käsitteinä pitää tuntea taajuusalueet, hertsit, oktaavit, yläsävelsarja, osaäänekset yms. ja tunnistaa ne tarvittaessa äänestä tai viimeistään spektrianalysaattorista.
Myös musiikin perusteorian tunteminen on tarpeen, sekä oman työn ymmärtämiselle että osatakseen viestiä muusikoiden kanssa siitä mitä on heidän biiseilleen tekemässä.
Kummankin opiskelu voi alkaa Wikipediasta, hakukoneilla löytyvistä Sibelius-akatemian sivuista (esim. hakusanalla "siba.fi akustiikka") ja tarvittaessa jatkua kirjastoissa tai oppilaitoksissa. Opiskeluun tarvitaan vähimmillään perusläppäri ja laadukkaat, tasaisen taajuusvasteen omaavat kuulokkeet, mikä lienee ensimmäinen kolminumeroinen hankinta. Tarpeen on myös tarkka spektrianalysaattori (mieluiten 1/12 oktaavia, FFT-koko 16384), sellaisen saa yleensä DAWien mukana tai viimeistään erillisenä plugarina.
Perusasioiden jälkeen kannattaa opiskella signaalinkäsittelyä sen verran että EQ ja kompressori (sekä näiden erilaiset yhdistelmät) tulevat hyvin tutuiksi. Saattaa kuulostaa hassulta jos on vuosia väännellyt kompuroiden namikoita kunnes kuulostaa hyvältä, mutta aihe on oikeasti laaja ja vaikea oppia perinpohjaisesti. Etenkin monialueisten signaaliprosessoreiden kohdalla saattaa mennä pitkä tovi ennen kuin tajuaa mitä kaikkea ne oikeasti tekevät ja miten niitä tulee käyttää jotta asiakas saa haluamaansa "räjähtävää jytää" tms.
Haastavimpia puolia työssä onkin se, miten teknisen tietotaidon valjastaa täyttämään asiakkaiden toiveita. Asiakas saattaa pyytää "kovempia bassoja" tai "heleämpiä vokaaleja", monesti sellaisia asioita jotka olisi periaatteessa luotava miksauksessa tai jopa äänityksessa ja äänisuunnittelussa.
Kun masteroijien sivuja selailee, niin jotkut pyytävät nykyisin stereotiedoston sijaan (tai sen lisäksi) instrumenttiryhmät tai jopa kaikki raidat erikseen juuri siksi, että masteroijan rooli on ajautunut kohti "loppumiksaajaa" tai "viimeistelijää". Toisinaan joutuu silti "taikomaan" stereotiedostosta esim. tiettyjä instrumentteja paremmin esille.
***
Mitä laitenhankintoihin tulee, niin teknisestä näkökulmasta tarvitaan keinot kuulla musiikin taajuusalue (n. 30-18000Hz) puhtaasti ja tasaisena sekä kuulokkeilla että kaiuttimilla, ja käytännön näkökulmasta keinot kuulla (tai kuvitella) käsiteltävä materiaali niissä ympäristöissä joissa sen on tarkoitus soida.
Esimerkiksi radioon ja striimaukseen suunnatussa materiaalissa pitää tietää miltä biisi kuulostaa peruspurkkiradiolla, kännyköillä, halpiskuulokkeissa, superbassokuulokkeissa ja niin edelleen. Yleisin haaste onkin tehdä sellainen masteri, josta biisin olennaisin sisältö kuuluu hyvin kaikilla kuuntelulaitteilla.
Äänenkäsittelylaitteiden osalta tarvitaan vähimmillään EQ, monialuekompressori, monialuelimitteri sekä yksialueinen limitteri joka rajaa signaalin varmasti tiettyyn voimakkuuteen. Joskus nämä kaikki ovat samassa laitteessa/plugarissa.
Viime vuosina levitykseen ja radioon (genrestä riippuen) on mennyt tuhansittain hyväkuuloisia biisejä jotka on masteroitu iZotope Ozonella tai muulla vastaavalla työkalulla, tai vain vedetty DAW-softan oman monialuelimitterin presetin läpi ilman kummempaa säätöä. Moni aloitteleva artisti laittaa biisit Soundcloudiin tms. ilman kummempaa masterointia, joskus lopputulos on täysin levityskelpoinen ja joskus ei.
Toisessa ääripäässä on tuhansien eurojen arvoinen kustomoitu analoginen hardware. Sen todellinen hyöty voi olla toivotun lopputuloksen saaminen kätevämmin ja/tai nopeammin, tai sitten se voi olla vain kivaa silmänruokaa. Ideaalitapauksessa vähintäänkin masteroija itse tietää eron
Toisinsanoen, aloittaa voi melko vähällä. Oppimiseen tosiaan riittää läppäri ja hyvät kuulokkeet, ja sitten kun alkaa veloittaa asiakkaita niin olisi suositeltavaa olla käytössä akustiikaltaan hyvä studiotila ja jokin alalla yleisistä, hyviksi todetuista monitorimalleista. Olennaista on oppia miltä biisien tulisi kuulostaa käyttämillään kuulokkeilla ja monitoreilla, mikä onnistuu vertailemalla hyviä kaupallisia julkaisuja siihen mitä itse on tekemässä.
Säästämistä ja oikomista voi yrittää jos on pakko, esimerkiksi käyttää pelkästään kuulokkeita ja spektrianalysaattoria, akustoida betonista kerrostalohuonetta paksulla kerroksella kivivillaa, ostaa hyviksi osoittautuneita monitorimalleja halpismerkeiltä tms., mutta lähtökohtaisesti jos meinaa tehdä rahanarvoista työtä niin rahaa joutuu käyttämään vähintäänkin hyvään studiotilaan ja mahdollisesti plugareihin.
***
Aloittavan masteroijan kilpailijoina on ainakin:
1) vanhoja osaajia joilla on suhteita, paljon kokemusta ja mahdollisesti omat kustomoidut laitteet, signaaliketjut yms. joilla saavat nopeasti asiakkaiden yleisimmin pyytämiä tuloksia
2) nuoria hyperkoulutettuja yrittäjiä jotka tietävät hertsin- ja nuotintarkasti mitä tekevät
3) muusikoita, miksaajia, lafkapomoja yms. jotka ovat tehneet melkein kaikkea ja osaavat sen kaiken suht hyvin
4) automaattiset "tekoälykkäät" masterointipalvelut netissä sekä plugareiden automaattiset asetukset jotka ovat riittävän hyviä moneen tarkoitukseen
5) yrittäjiä joiden tietotaito voi olla vähäinen, mutta oman genrensä tuntemus, kyky palvella asiakasta, markkinoida itseään ja valita sopivat presetit plugarista erinomainen, jolloin ulospäin näkyy taitava tekijä etenkin sellaisille asiakkaille jotka eivät itse ymmärrä paljoa masteroinnista
Tyyppejä 2, 3 ja 5 alkaa löytyä maista joissa elinkustannukset ovat murto-osa länsimaisista ja kilpailuasenne raaempi. Näiden hintapyynnöt voivat olla tuntuvasti pienempiä kuin se mitä Suomessa joutuu pyytämään maksaakseen itselleen palkan, verot yms., mutta heidän työnsä laatu on joskus hyvinkin korkea. Parhaimpien kanssa voi olla oikeasti vaikea kilpailla, etenkin jos ovat hyviä palveluasenteiltaan.
|
|
veezay
bassofriikki
7641 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#6 kirjoitettu
19.06.2018 10:06 Muok:19.06.2018 10:18
katailta tuli pätevä vastaus.
itekään en ole mikään ammattimasteroija, mut masterointia (digitaaliselle medialle kuten mp3) kannattaa lähestyä tärkeysjärjestyksessä niin, että biisin alussa ja lopussa ei ole turhaa tyhjää, ja että signaalin taso on jollain järkevällä tasolla, eli limitoitu kevyesti. limittereiden soundeissa on eroja, ja voi kestää vähän aikaa, että löytää sen limitterin joka toimii käsiteltävässä materiaalissa tarpeeksi huomaamattomasti, että se kasvanut voimakkuus ei tuhoa liian iljettävästi niitä kovimpia piikkejä. tämän oppimista nopeuttaa katainkin mainitsema äänisignaalin teorian tunteminen.
jos (tai siis kun) biisi on miksattu hyvin, mitään muuta ei tarvita hyvänkuuloisen masterin aikaansaamiseksi. kaikenlainen lisäkikkailu on toki mahdollista, mutta mä suosittelisin lähtemään varovaisesti sille tielle vasta kun ylipäänsä biisin miksaus ja limitointi on sen verran hallussa, että jo pelkästään kuuntelemalla ja katsomalla audioraitaa osaa luottavaisesti valita oikean thresholdin limitteriin.
Minto_ kirjoitti:
Olis kiva kuulla ammattimasteroijilta, että kuinka paljon taidon lisäksi tarvitsee, että pääsee tienaamaan elantoa sillä puuhalla. Ihan siis uteliaisuuttani kysyn, ite musaa vasta teen ja opettelen.
tldr: masteroinnista on aika turha haaveilla elantona jos vasta on alottanut musan tekemisen, mutta sitä kannattaa ehdottomasti harjoitella siinä sivussa, koska ilman yritys-erehdys-metodia ei juuri opi.
katai kirjoitti:
En tiedä onko onni vaiko kirous jos on asiakkaita jotka ovat valmiita maksamaan tuosta, verrattuna esim. siihen asiakastyyppiin joka pyytää biisiä "yhtä lujalle kuin radio-ohjelmassa X".
hauska (tai mälsä) titbit: masteroin erään oman remixin kuulostamaan suurin piirtein siltä, kuin se soisi radiossa, ja kun biisin alkuperäinen tekijä soittikin sen ylex:llä ollessaan vieraana, biisi meni vielä "toistamiseen" kaikkien radiolyttääjien läpi ja tulos oli jo vähän liian paha mössö. jälkiviisaana ois voinut tarjota sille löysemmän masterin radiota varten, mutta se oli toisaalta makee yllätys että se ylipäänsä päätti soittaa sen. oh well!
|
Ladataan
