Padit kuin rannikkolaatat jotka kiertävät pitkin majesteettista melodiaa pitkin nuoren planeetan pintaa. Voisin kuvitella ihmisillä olevan vaikeaa sisäistää nuo ölinät mutta kyllä ne toimii, ainakin minulle.

Aina täytyy nostaa hattua sellaiselle kappaleelle, jolla ei ole kiire minnekään. Itse kun monesti pyrkii tuottamaan samaa, niin jostain se biitti sinne joukkoon eksyy ja tempomittariin pärähtää 30 numeroa lisää..

Tässä kappaleessa ei tosiaan näyttäisi olevan kiire minnekään. Tunnelma on hyvin merellinen ja harras. Merellisestä taasen tulee mieleen Steve Zissoun Vedenalainen Maailma, mikä tuo roimasti positiivista fiilistä kehiin. Itseasiassa voisin kuvitella tämän biisin esimerkiksi tuohon edellämainittuun elokuvaan jonkin kohtauksen taustamusiikiksi.

Kaikuluotainmainen soundi on oikein hyvä, mutta olisi kaivannut ehkä lievää rakeisuutta osakseen tai sitä Haavankin mainostamaa analogista lämpöä. Nyt ääni on ehkä hieman liian kliininen, vaikkakin muilta säädöiltään muutoin lähes täydellinen. Rakenteellisesti kappale myös pumppaa liikaa tuolla kaikuluotainäänellä, mutta toisaalta tämä rauhallinen meno salliikin sen hyvin. Ei ala kyllästyttää tai puuduttaa missään vaiheessa kappaletta. Kappale pelaa hyvin dynamiikalla ja headroomia on jätetty aika roimasti. Se tuo kappaleeseen jotain maagista, kuten Jayskaekin jo tuolla mainitsi. Tila on myös erittäin hyvin hallussa ja tämän soundin myötä koko kuunteluhuoneeni tuntuisi täyttyvän vedellä.

Loppua kohtikaan ei aleta lipsumaan rauhallisesta linjasta ja homma vedetään tyylikkäästi kotiin. Oma numeraalinen arvioni kappaleesta menee aika tarkalleen ysin ja kympin väliin ja siitä koulumatematiikan mukaanhan pyöristellään ylöspäin. Mainiota ambienttia!

"Altum silentium" . mutta miksi? Mä en löydä yhteyttä Korkealle Hiljaisuudelle ja tällä piisille. Paitsi että tää kuvailee sitä.