Kuunelman vaikea, vaikea tyylilaji. Onneksi näitä joku tekee. Tehosteet tulee välillä liian lujaa; tarina peittyy efektiin. Tarina kylläkin aika tyhjänpäiväistä hudaa, ei imaise mukaansa. Kerronta vähän tekoteatraalista amatöörimäisin painotuksin. Ei jokaista sanan alkua rarvitse toudellakaan ylipainottaa.

Niin, arvostelu täytyy antaa siitä tilanteesta käsin, jossa kulloinkin sattuu olemaan. Nyt oli valitettavasti niin, että promille taso on kerennyt hiipimään jo sille tasolle, että ajatus karkasi. Tämä hetki tuntui kestävän ikuisuuden... Mutta varmasti hyvä teos.

Nyt tuntuu siltä, kuin olisin tuhannen kännissä ja kokeilisin hahmoittaa ympärilläni vellovan maailman syvintä olemusta. Eihän siitä mitään tolkkua saisi. Tässäkin alkaa tulemaan vähän samanlainen fiilis. Toisaalta tässä on kuitenkin sitä samaa hektistä otetta, kuin kaikessa siinä, mitä kutsumme elämäksi. TUo tausta surinoineen ja kilkutuksineen symbolisoi jotenkin kaaosta, jonka keskellä elämme. Tarina puolestaan on jotain elämää suurempaa. Oikeastaan se on niin suurta, että sitä ei ihmisjärjellä pysty hahmottamaan. Delfiineilläkin voisi tehdä tiukkaa. Mitä tästä sitten yhdistettynä tulee? Jotain sellaista, jota ei ole edes olemassa. Kaikki on vaan suurta harhaa.

tämä oli parempi kuin se sammakko kuunnelma. toimii. mp

Taustalle kaipaisin lisää tunnelman luojia, jotta olisin jaksanut kuunnella itse tarinaa. Pelkkä vinkuna käy yksitoikkoiseksi, mutta muuten varsin hieno teos! Heh... lopussa on jotain koska sitä aloin oikein kuuntelemalla kuuntelemaan. Hyvä lopetus!

Et siis saanut? Ensin ollaan kyllästyneitä ja sitten vihaisia ja tuo sivunkääntö-limputus on ehdoton. Sekaisin olet siis sinäkin, tervetuloa junaan!

hehheh :D:D:D tää oli mainio! harva ryhtyy vääntämään tämmöstänäin :D mielenkiintoinen tuo tausta ja tarinaääni on kun juuri tähän tehty ja oikea asenne! hauska tarina :))

Mitä helvettiä... "kun kuulet äänen pimpelipom, on aika kääntää sivua"... pimpelipom ja moro. Jatkakaa samaan malliin ja käykää kuuntelee munkin biisejä www.mikseri.net/niputtaja

Tää oli piristävän erilainen tuulahdus Mikserissä. Hauska tarina. Ei muuta kuin päiväkotikiertueelle!

Kertojan ääni häiritsi heti ensi sekunneilta lähtien. Ei se ollut sellainen setä ääni, mihin olen lapsuudessani tottunut. Tämä kertoja kuulostaa häiriintyneeltä, vaikka pitäisi olle leppoisa. Kertoja hukkuu paikoitellen tuohon ärsyttävään taustaan, jonka takia tarinan seuraaminen on paikoitellen aika hankalaa. Hyvää tunnetta kertoja vetää jossain vaiheessa, ja naurahdin jopa ääneen parissa kohtaa. Tarina on kyllä kiva. Ja opetus loistava! :D Ei perkele toi loppu oli kyllä loistava. Jotain katkeruutta ilmassa? Tohon alkuun olisi pitänyt saada enemmän leppoisuutta, rakkautta ja hyvää mieltä, nyt se jää vaisuksi ja sen takia loppu ei sykähdytä niin paljoa kuin se voisi sykähdyttää.

Itselläni oli muuten yläasteikäisenä aavikkorottia, parhaimillaan niitä oli 13 kappaletta. Niiden taru päättyi sitten siihen, kun ensiksi kaksi aikuista rottaa söi kolmannen aikuisen, ja sen jälkeen söivät vielä kasan pentujaan. Oli siinä yksi päivä ihmettelemistä kun häkistä löytyi sen aikuisen rotan puolikas ruumis. Noh, sinänsä paha sai kyllä palkkansa, sillä yhtenä päivänä kun tulin koulusta kotiin oli kissamme heittänyt koko häkin lattialle ja syönyt kaikki muut rotat paitsi yhden pennun, joka olikin sitten meidän viimeinen rottamme minkä hommasimme. Sen pituinen se. Toivottavasti opimme tästäkin jotain.