Kohinaa, sihinää, suhinaa, epäselviä ääniä, lofia, ajoittain 1900-luvun alkupuoliskoa, ohuehko maailma ja puuroinen näkymä.

Harmaata, muodotonta. Ajoittain mukavia elementtejä mutta suurelta osin sijoittuu jonnekin niin kauas etten saa otetta. Taustalla käytävät keskustelut herättävät mielenkiinnon mutta eivät suostu täyttämään herättämäänsä uteliaisuutta. Tämä on paikoitellen kiehtova ja viihdyttävä, paikoitellen taas jokseenkin puuduttava. Kiinnostava teos joka tapauksessa, tämä on kai sitten sitä taidetta?

TAPPI PERKELE!!! Miten sä näitä teet, kerro mulle...
Mutta vitut tässä mitään värimaailmoja on, ei musiikissa ole värejä - vaikka ei se tosin mustavalkoistakaan ole... mä en nää mitään ku tulee hyvää musaa, siks kai kuuntelen radioo autoa ajaessa?

Biisi vie välittömästi alitajuntaan syvälle mystiseen siniseen värimaailmaan joss vastaan lentäää purppuraisia väripyörteitä. Kymppi tuli.