Oon välillä suorastaan kateellinen näin toimivista melodisista teemoista. Sovitus kehittyy upeasti biisin kuluessa, ja rummut rätisevät mukavan energisesti.

En muista mitä muinoin kommentoin tätä biisiä koskien mutta iskee edelleen kuin ziljoona volttia ja märkä sukka. Pehmeät, aphextwinmäiset urkusoundit luovat hienoa, lähestulkoon eteeristä leijuvaa äänimassaa ja rumpukone on joutunut spastisen mielenterveyspotilaan käsiin. Juuri tästä kontrasti allekirjoittanut pitää harvinaisen paljon, se tuo omanlaistaa tuoreutta biiseihin. Ei mitään valitettavaa, omassa tyylissään törkeän hyvä biisi.