Voi helvetti. Odotin, odotin, odotin. Ei tämä biisi minnekään kehittynyt.

Halusin kuulla doom-metallia, en tämmöistä! Toimisi dronena, dark ambienttina tai noisena, mutta ei doomina. Efektit olivat kiinnostavia, myönnän.

Anteeksi että olen vittumainen, en ollut varautunut tällaiseen. Kukaties jonakin päivänä tulen antamaan paremmat arvosanat ja kommentit.

Ensimmäisen kuuntelun mielennät:
Mukavaa surinaa ja droneilua alussa, pidän. Kitara nousee hyvin. Ei niinkään murskaava, vaan murtuva soundi. Jännähkö. Särökirkunaa. Tuskaisen kuuloista, ei liene yllätys jos eräs norjalainen kirkonpolttaja tulee mieleen. Huomaan taustalla syntikantapaisia, jotka peittyvät kitaroiden murenaan, ja kaipaisivat isompaa, stereompaa soundia. Kitaravälikkeitä, pysäyttävät liikaa monotonisuutta tehokkaasti. Taas laulua, piisi jatkuu omalla painollaan. Kuulostaa siltä, että kitara yrittäisi aloittaa jotain melodiaa, mutta kaatuu aina omaan mahdottomuuteensa. Meinaa menettää hieman mielenkiinnostavuuttaan loppua kohden, mutta pieni muutos pelastaa. Ja hiljentyminen lopuksi.

Luo tosiaan mielenkiintoisia maisemakuvia mieleen. Ei niitä kaikkein iloisimman näköisiä. Hypnoottinen lienee oikeahko sana kuvaamaan tätä. En keksi pitempiä jaaritteluita, toimivaa materiaalia on tämä.
Pidän.

Toimivaa doomia. Soundit ovat kamalat mutta hyvällä tavalla ja erottuu niiden avulla muista. Laulaja on erittäin hyvä.