Tylsää Toni Virtanen imitaatioyritystä. Keppi pois hanurista ja homma voi ehkä toimia...

Intro on hauska, itse biisi mukiinmenevä poprokki, mutta pikkuisen väkinäisen kuuloinen laulu käy edelleen korvaan. Jos pudottaisi sävellajia muutaman pykälän, niin ei tarvitsisi vetää niin korkealta ja rasittuneesti. Toisaalta lauluissa on sellaista Andy McCoy-ambienssia, mutta onko se nyt sitten hyvä asia? On tämä kuitenkin paras biisi, jonka olen tältä orkesterilta tähän mennessä kuullut.