Itseasiassa "kallionkolossa"-kohdassa on ongelmana se että en edes treenannut biisiä etukäteen, eka nauhoitus on vain. Se pätkii koska aloitan epätahtiin kuten yleensä (miksi en ole livenä laulanut viiteen vuoteen, enkä kyllä laulakkaan). Jos pitää ongelmia hakea hakemalla, aina löytyy, ja mä löydän eniten. Ehkä mun lapsuuden muistot on klishee, mutta onneksi voin elää sitä klishettä joka kesä kun palaa isovuorelle.

Kappale lähtee sutjakasti käyntiin. Laulussa kyllä kiinnittäisin huomiota sanojen rytmitykseen, ensimmäisessä säkeessä sekä "kallionkolossa"-kohdassa lausuminen venähtää, mikä saa aikaan "hoono soomi"-efektin sanojen painotuksen ollessa luonnoton. Rauhallisempien ja nopeampien kohtien suhde toimii hyvin ja kappale on muutenkin mukavaa kuunneltavaa selkeytensä ja yksinkertaisuutensa takia (ei ole kaikenlaista ylimääräistä sälää ja kummallisia efektejä). Sanoituksissa on sopivan ajaton ja arkaainen tunnelma ja verrattuna talviyökappaleeseen sanoitukset kuulostavat luontevammilta, vaikka tässäkin toki kliseitä on. (Voiko niiltä koskaan välttyäkään täysin?)

Kylmän depressiivinen tunnelma biisissä oli ja se saikin taas meikäläisen diggaamaan tästä yhä enemmän ja enemmän...

Ihmettelen kyllä ettei porukka viitsi kuunnella näitä biisejä, vaikka fanilaumaakin on... noh, se on sääli ettei kukaan tajua miten helvetin kova bändi Cykranosh on.