Ihmismassan syvät rivit
Silmään polttaa jälkikuvan.
Uskonpuute ihmisyyteen
Vääntää vatsaa, särkee päätä.
Laskelmointia, kylmää kättä,
Ketun järki, veitsen terä.
Ihmismassasta kykene ei
Muovailemaan jumalaa.

Olen vain elämään kyllästynyt pensas,
Tahdon sopulin lailla nostaa juureni.

Moni kakku päältä kaunis,
Moni polku johtaa harhaan.
Kysyvä kun tieltä eksyy
Motiivi vain mietityttää.
Missä järki, kuka huijaa?
Ketä vihaan aivan syystä?
Sanat hunajaiset lausuu
Oman edun saavuttaakseen.

Olen vain...

Helvetistä karanneenna
Juoksi kettu yli järven
Lampaiden keskuuteen
Niitä dominoidakseen.
Mielipahan tuottaja,
Epäpyhä kiusanhenki.
Paha karma kasaantuu,
Valtakunta kaatuu.

Olen vain...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu