Näin se vaan on, että pimeä puoleni on valoisa ja päinvastoin. Tämä on liian kuulasta, liian herkkää ja liian kirkasta, ainakin keväällä kun muutoinkin on valoa niin että silmiin ja sieluun koskee.

Kauniin taitavaa kuljetusta, soljuvaa ja vivahteikasta, mutta tuo rouvimpi matskusi iskee kuin kuutio sementtiä otsalohkooni.

Kuullostaa hieman samalta kun Sonata for violin and piano in d-minor.. tää on ihan raikas, jotenkin keväistä heräämistä muistuttava luritus. Jotenkin tosi hellyyttävä! =D Näissä on kyllä se vaara, että ilman mitään tiettyä mihin näitä yhdistää (kuten jotakin leffaa ym.) tämä itse sävel ei välttämättä saavuta sellaista "pakko kuulla se biisi" -ilmötä. Mutta mielellään kuuntelee jos se tuossa taustalla soi. Kiva!