Alussa selkeää Meshuggah-riffittelyä, joka kuulostaa oikein mehukkaalta kaikkine venytyksineen. Säkeistö onkin jo vähän nopeampaa ja kertosäe jälleen sitä puhdasta nannaa.

Soolokohdassa on oikein näppärää ja toimivaa kepittelyä. Keskivaiheilla on ketterä hyvin soitettu riffi.

Ah, taas tuo saksofoni yllätti. Kuulostaa sopivan hyvin yleistunnelmaan ja tekee biisistä ja bändistä omaleimaisen olematta liian hakemalla haettua kuitenkaan. Tyylidynamiikka on taas laaja eikä pääse haittaamaan missään vaiheessa. Lopussa palataan taas siihen herkulliseen alkuriffiin ja paketti onkin koossa.

Hyvin soitettua edelleen. Teitä pitäisikin vielä päästä kuuntelemaan livenä.