Miten helvetissä oon missannu tän biisin siun tuotannoista kokonaan. No nyt pitää sitten jotain tähän nopeesti laittaa. Ostin äsken halpaa valkkaria, ehkä se valaisee tätä asiaa meikälle. Pitäs vissiin taas popsia jotain parempaakin tossa kesämmällä.

Siulta on nytten päässy 1 biisi meikän jokavuotiselle mikseri all stars levylle.

Polttelen niitä aina silloin dällöin, ja kun on merkittäviä, tai ranggoja hevejä, tms biisejä kasassa tarpeeks, niin annan laserin suhista. Jokavuotinen. paskat, aina kun valmista. No kumminkin. ajattelin tän pistää tohon soittolistalle testiksi, josko tätä olis mukava kuunnella ens kesällä puistossa kännissä uudella mikserin julkkikset-kokiksessa. Noh, katellaan.

Tää on kumminkin taattua kamaa. Arvostelin äsken Sweet Aspects-bändin jotain samantapasta kamaa, (kun ne maksalaatikossa mainosti niin innokkaasti), ja laitoin niille jotain kommenttia että eipä pojat yllä ihan sinne sfääreihin missä odottelen.
Nooh nyt pitää juosta pikkuvaimoa vastaan, tänään pelataan RISKiä saatana!

Ainii, tolta ^Puukissaltakin poltin yhen biisiin siihen CD:lle. Nyt alkais ehkä taas olemaan muutamia jänniä biisejä seuraavalle mikseri-suosikki-levylle.

Unimaailma, lumimaailma, kumimaailma, konemaailma, mieletön maailma.
Mielellään maailmalla matkaseurana nämä oudot heppulit.

Biisi on jotain, jota voisi syödä muttei saa.
Jotain mitä voisi juoda janoonsa vaan ei ole lasia.
Jotain jolla soittaisi vaan ei ole käsissä sellaista vempainta.

Näin unen näin biisin kuunnellen.

Alkuun täytyy kehua onnistunutta soundimaailmaa. Kuin vanha bluesnauhoite. Mutta jokin ei ole aivan kuten pitäisi ja kysehän on tietysti taustan kitaroinnista ja efekteistä. Samalla tuttua ja vierasta. Biisin edetessä meno muuttuu entistä kakofonisemmaksi. Taustan hyökyinä hyökkäävät äänisoundit saavat kehoni hermot nykimään, vallan mainio fiilis.