Kova yskä on pitänyt olla kun Resilaria on näin paljon mennyt. Kaikkea jännittävää pään sisältä avaruudesta löytyy kun oikein etsii, tutkimusmatkailuahan tämä on selvästi. Parasta on ettei passia tarvita...

Erikoista!
"Biisi" pistää mielikuvituksen liikkeelle, jos tätä keskittyy kuuntelemaan.
Eri osien välistä yhteyttä en löytänyt.
Biisin pituus on kuitenkin liikaa, vaikka uteliaisuuttaan sitä melko pitkälle jaksoin itse kuunnella.

Täytyy rehellisesti myöntää, että biisin tullessa kommenttiringissä vastaan nukuin jo parin minuutin kohdalla.. tai olisin nukkunut, mikäli piipitys ei olisi häirinnyt. Mutta en jaksa nillittää taiteesta, mitä en itse ymmärrä.

Aika sekavaa meininkiä, mutta ihan hyvää sellaista. En jaksanut kokonaan kuunnella, mutta tiivistämisellä ja muutamilla soundimuutoksilla tästä sais varsin hyvää kauraa.

Taas täytyy ihmetellä, miksi ihmeessä joku pistää rinkiin näin pitkän teoksen...? Jos tämä olisi loistavaa musisointia ja uskomattomia oivalluksia koko pituudeltaan, silloin ymmärtäisin homman, mutta kun tänne on laitettu reilut 20 minuuttia paskaa arvioitavaksi, niin täytyy ihmetellä miksi. Miksi! MIKSI? Ja vielä kun koko roska muuttuu niin järjettömästi koko pituudeltaan... Välillä sinulla on oikeasti mielenkiintoisia viritelmiä, mutta ei se vaan kanna koko pituudeltaan, ei sitten mitenkään. Etenkin kun mukana on jatkuvasti niin älyttömältä tuntuvia pippelivenytyssooloja ja tarkoituksenhakuista "taiteellisuutta". Tässä on ainakin 9 (yhdeksän) eri biisiä... Mikä sai sinut laittamaan ne yhdeksi?

Jaahah, monumentaalista (ainakin pituudeltaan) psykeä. ALkaakin varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Toivottavasti kantaa koko biisin ajan, mittaa on sen verran, että mielenkiinto olisi syytä jollain tapaa pitää yllä. Ettei tule sellainen olo, että kuuntelijalle keljuillaan. Saattaahan sekin olla tarkoitus. Nyt on menty pari minuuttia, eikä asiassa ole tapahtunut oikeastaan mitään. Skip-nappi lähestyy uhkaavasti. Piti kelata vähän eteenpäin, notta jos meininki ei vähitellen muutu, niin ohitus on välttämätön. TAvallaan esiin hiipii kokonaan toinen biisi. Tai jos tuo oli intro, oli se aivan liian pitkä. Psykedeelistä soundien puolesta, mutta hommasta puuttuu jonkinlainen johtoajatus, punainen lanka. Pelkkää soundikokeilua ei oikein jaksa. Konerummut ovat tympeät, eivätkä sovi kuvaan. Kelausta eteenpäin ja pätkää kitarasoolosta, joka on yhtä epäjohdonmukainen kuin muukin viisu. Sorry, mutta näitä äänikokeiluja on kiva tehdä, mutta ne voi pitää myös ihan omana tietonaan. Biisiä tästä ei saa.

Jaahah, monumentaalista (ainakin pituudeltaan) psykeä. ALkaakin varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Toivottavasti kantaa koko biisin ajan, mittaa on sen verran, että mielenkiinto olisi syytä jollain tapaa pitää yllä. Ettei tule sellainen olo, että kuuntelijalle keljuillaan. Saattaahan sekin olla tarkoitus. Nyt on menty pari minuuttia, eikä asiassa ole tapahtunut oikeastaan mitään. Skip-nappi lähestyy uhkaavasti. Piti kelata vähän eteenpäin, notta jos meininki ei vähitellen muutu, niin ohitus on välttämätön. TAvallaan esiin hiipii kokonaan toinen biisi. Tai jos tuo oli intro, oli se aivan liian pitkä. Psykedeelistä soundien puolesta, mutta hommasta puuttuu jonkinlainen johtoajatus, punainen lanka. Pelkkää soundikokeilua ei oikein jaksa. Konerummut ovat tympeät, eivätkä sovi kuvaan. Kelausta eteenpäin ja pätkää kitarasoolosta, joka on yhtä epäjohdonmukainen kuin muukin viisu. Sorry, mutta näitä äänikokeiluja on kiva tehdä, mutta ne voi pitää myös ihan omana tietonaan. Biisiä tästä ei saa.

Jaahah, monumentaalista (ainakin pituudeltaan) psykeä. ALkaakin varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Toivottavasti kantaa koko biisin ajan, mittaa on sen verran, että mielenkiinto olisi syytä jollain tapaa pitää yllä. Ettei tule sellainen olo, että kuuntelijalle keljuillaan. Saattaahan sekin olla tarkoitus. Nyt on menty pari minuuttia, eikä asiassa ole tapahtunut oikeastaan mitään. Skip-nappi lähestyy uhkaavasti. Piti kelata vähän eteenpäin, notta jos meininki ei vähitellen muutu, niin ohitus on välttämätön. TAvallaan esiin hiipii kokonaan toinen biisi. Tai jos tuo oli intro, oli se aivan liian pitkä. Psykedeelistä soundien puolesta, mutta hommasta puuttuu jonkinlainen johtoajatus, punainen lanka. Pelkkää soundikokeilua ei oikein jaksa. Konerummut ovat tympeät, eivätkä sovi kuvaan. Kelausta eteenpäin ja pätkää kitarasoolosta, joka on yhtä epäjohdonmukainen kuin muukin viisu. Sorry, mutta näitä äänikokeiluja on kiva tehdä, mutta ne voi pitää myös ihan omana tietonaan. Biisiä tästä ei saa.

Täyttä ymmärrystä vailla. Niin kait on tarkoituskin?

Varsin eeppinen teos!
Heti alkumetreillä tulee selväksi, että luvassa on karkkia korville ja aivoille.
Paljon erilaisia ääniä ja kaikki miellyttävät vielä korvaa.

Välillä lennellään aivan muissa sfääreissä ja sitten palataan takaisin maan päälle vain nähdäkseen että poppamies on tehnyt lisää kärpässienikeittoa ja sitten taas mennään.
Biisissä tapahtuu paljon ja näin ensikuulemalta ei ihan kaikkia juttuja saa vielä napattua.
Tältä kuulostaisi varmaankin Apocalypse Now! jos siihen olisi otettu alienit mukaan ja pistetty David Lynch ohjaamaan.
Tämä on auraalista euforiaa!

Kaikenkaikkiaan monipuolinen kipale, joka jaksaa kantaa koko kestonsa ajan.