Loistavan dynaamista riffittelyä. Opeth-tyyliin on saatu myös akustiset kitarat nukaan, mikä on aina mukavaa. Erityisesti biisin loppupuolella alkava fiilistely hivelee korvia.

Homma alkaa kyllä heti lupaavasti ehkä hieman blackwaterparkmaisella, mutta kuitenkin ihan omankinkuuloisella meiningillä. Nuo alun klinuosuudet ovat vähän huonosti esillä, sekä myös hieman epävireisiä ja aneemisia, mutta eiköhän sekin taito ajan myötä parane. Myöskin liidikitaraosuudet ovat hieman tönkön kuuloisia, ja vibratoa ja sustainia saisi kyllä olla huomattavasti enemmän. Akustiset kitarat kyllä toimivat perkuleen hyvin!

Örinäpuolikin on jostain syystä vähän hiljaisella, eikä kyllä kieltämättä örinäsoundikaan vielä turhan hyvä ole. On siinä kuitenkin varmasti potentiaalia. Sitäpaitsi nuo örinät on panoroitukin jotenkin hassusti. O.o Tässä n. 4 minuutin kohdalla tuli yksi jännä riffi, jossa liidien tökkiminen vitutti kyllä todella ankarasti. Siihen puoleen siis lisää treeniä.

Jos nyt tähän kappaleeseen sitten vaikka vähän tiivistettäis yleisiä vaikutelmia. Soitto on periaatteessa aika mukavasti hallussa, paitsi että nuo liidiosuudet kyllä tökkivät, kuulostavat paskalta ja vaikka mitä. Kaikkia kunnia liidkitaristille silti :DD Rummuissakin oli jossain hazardimmassa rytmissä vähän häikkää, jonka ainakin itse olisin kyllä studiossa vetänyt/vedättänyt uusiksi. Yleisesti vielä vähän lisää treeniä ja sitten sitä itsekritiikkiä nauhoitusvaiheessa, ettei sinne jätetä mitään turhan paskasti soitettua. Itsekin tiedän, ettästudiossa kun tulee kohta, joka ei suju, on helppo sitten pättää että "ei sitä sieltä kukaan kuitenkaan huomaa", mutta tästä pääsemmekin sitten takaisin siihen treenaamispuoleen. Ei siitä sen enempää.

Biisin rakenteesta nyt ei varsinaisesti jäänyt mitään päähän, joka on mielestäni ehdottomasti hyvä asia! AABA-rakenteet voi työntää ihan rohkeasti perseeseen, niin kuin olette tehneetkin tässä. Harvoin olen löytänyt mikseristä näin pitkää biisiä, joka olisi näin hienolla tavalla toiminut alusta loppuun asti. Tietysti paikoitellen olisin kaivannut ehkä jotain vähän tarttuvampia melodioita/riffejä tai muuten vaan jotain tarttumapintaa, mutta eipä tämä biisi kyllä siltikään tylsistyttänyt missään vaiheessa.

Tyylistä täytyy vielä tämän romaanin loppuun kirjoittaa sen verran, että vaikka alussa sanoinkin tässä näkyvän oman tyylin vahvasti - mikä on osittain totta - niin kyllä loppumauksi jäi "Opeth kehnommilla lauluilla ja liidikitaroilla". Eli tosiaan varokaa entistä tarkemmin apinoimasta muita. Tästäkin biisistä löytyi nimittäin todella monta kohtaa, jotka muistuttivat selvästi joitain tiettyjä Opethin riffejä/melodioita. Mutta eipä mulla kai sitten muuta :)

Progeilu on saatanallisen vaikea laji, ja heviin sotkettuna usein aika katastrofaalisen tylsä laji. Mukava huomata, että Metallican kaltaiset joutavanpäiväiset retrohevit eivät lukeudu vaikutelistaan, koska niitä lehmiä on lypsetty jo koko maailman sivu. Kaikesta näkee, että nuoret kollit ovat laittaneet likoon itsensä sydänjuuria myöten ja kaikesta näkyy selkeä innostuneisuus ja omistautuneisuus, vaikka tuotanto ja tekninen toteutustaso välillä hienoisesti kompuroi omaan näppäryyteensä ja tiettyihin perustason pikkuvikoihin. Onneksi tekninen toteutustaso määrittää vain lievästi musiikista välittyvää tunnetta, ja sisältöä tähän kymmenminuuttiseen fiilistelykollaasiin on saatu genren koko skaalaa hyväksi käyttäen: murjovaa ja groovaavaa riffittelyä, painavasti etenevää mutta selkeästi kaavamaisen toistuvaa junttausta unohtamatta rauhallisempia sfäärejä tavoittelevia fiilistelyhetkiä. Lähimpänä vaikutteena kuulen itse teidän musiikissanne "My Arms, Your Hearse":n aikaisen Opethin, mutta eritoten vähän runnovammassa riffittelyssä vaikuttimena on käytetty selvästi hyväksi jenkkityylistä, hieman thrash'n'roll tyylistä sahaamista.

Soittopuoli hanskaa itse asiassa todella hyvin, joskin tehokkuutta lisäten tietyille yksityiskohdille (esim. kitaraleadit jäävät hieman alisärötetyiksi ja osittain siksi kuulostavat vähän "epäsoljuvilta") olisi toivonut hieman toimivampaa miksausta. Laulupolitiikka meinaa soundeineen välillä mennä sieltä, mistä aita on matalin, mutta tämäkin on lähinnä vain mielipidekysymys. Puhtaista lauluista jälleen selkeä assosiaatio 90-luvun lopun metsäläishenkisen Opethin suunnalle, niin hyvässä kuin pahassakin. Vastapainoksi aggressiivinen mörkömörinä jysäyttäisi vähemmän kyyniseltä arvostelijalta niin sanotusti paskan housuun.

Kokonaisuutena kappale tuntuisi olevan olosuhteet huomioiden aika omannäköinen, vaikka vaikutteet vahvasti dominoivatkin vielä eikä omaa ääntä saa välttämättä niin hyvin kuuluviin. Tässä kohtaa kommentaattori muistuttaa itseään, että kyseessä on ensimmäistä (?) demoaan rakentava nuorisojoukko, joten hän tyytyy antamaan 8.5 (~9) pistettä ja lopettaa joutavan jaarittelunsa.