Muuten ihan hieno sävellys, mutta en tykännyt noista rumpusäksytyksistä, eivät oikein sopineet tähän muuten niin hämärällä tavalla jopa yhtenäiseen tyyliisn.

jännää ritariässäilyä. ihan hyvää vaihtelua toi tähän k-ringin paskanjauhamiseen ja luikuhihnaheveihin

Hyvää synkkyyttä on saatu talteen. Yksinäinen piano ja paksu laulu täydentävät toisiaan maukkaasti. Konejutut tuovat biisiin jännää kontrastia.

Melkoisen hämärä laulusoundi noin efektoinnin osalta, myös valitettavan epävireinen välillä.
Toi konetausta ei oikeen meikäläiselle iske. Vähän muutenkin sellanen laahaava ja synkkä fiilis tästä jäi.

Aika mielenkiintoinen konebiisi, johon vokaalit tuo syvyyttä. Hienoiset industrial-sävyt sopivat hyvin suomeksi vedettyihin vokaaleihin ja pidemmällä tähtäimellä tästä voisi kehkeytyä jotain hyvinkin omaperäistä. Vokaaleissa pientä epävirettä siellä täällä, mutta ei olennaisesti haittavissa määrin. Kokonaisuutena kuuntelin kyllä mielelläni tämän biisin ja kuullosti varsin hyvältä!

Biisin alku oli hyvää ja käänne sinne synttipopin puoleelle onnistui. Laulajan ääni ja musa on niin vastakaisia että siinä syntyy mielenkiintoinen yhdistelmä ja se toimii. Musa itse vaati vielä jotain hienosäätö. Jännä kokonaisuus. Pimeä. Loppussa voisi olla hieman rankaampi juuri koska laulajalla on enemmän energia äänessä

ismo alangolla ei ollut varaa kokkeliin ja se osti 23 ämpärillistä pirtua. t kirjaimesta kuuluu usein hassuja maneereja ´tsä tsä aikaa´ tässäkin biisissä kuten monissa muissakin. tyylilaji on kyllä yhdentekevää kunhan materiaali on persoonallista ja omannäköistä, siitä pisteet.

Oikeastaan aika hämärä kappale. Laulusta tulee mieleen Alangon veljekset, ja ehkä enemmän heistä lahjakkaampi, eli Ismo. Tosin tuollainen synapopittelu vetää tämän taas enemmän Ilkan pelikentälle. Joka tapauksessa ihan mielenkiintoinen kappale, jota on ihan kiva kuunnella. Tyylilajien sekoittelu on aina kivaa.

Vokalisti vetelee aika pahasti ohi turhankin usein. Taustan miksaus ennen konekomppia aika erilainen, ei välttämättä pahalla tavalla.
Konekomppi sitten tiputtaakin pisteitä. Ei riittävän rankka ja toisaalta hirveän muovinen. Ehkä tätä on haettukin, mutta tänne päin ei uppoa.

Kivat pianoarpeggiot.

Bändin nimestä tuli mieleen joku norjalainen bläkkismetallibändi, mutta onneks kyseessä ei nyt ollukkaa iha sellanen, vaan persoonallinen kappale. Oikeessa oot, tyylilajia on vaikee kyl tälle sanoa.