Selvää leffamusiikkia. Ehkä vähän liiankin sekava meininki mun korvaan, ja varsinkin tuo basso kuulostaa olevan todella kovalla. Mutta ihan hienon kuulonen biisi.

Onpas nyt vaikea tästä mitään rakentavaa sanoa mutta tunnelma on todella häiriintynyt kun tätä kuuntelee. Tulee aivan mieleen silent hill-pelien synkimmät hetket. Todella niskakarvoja nostattavaa ja siis hyvässä mielessä :) Ilkeästi loppupuolella särisee mutta tiedä sitten onko niin tarkoituskin :)

Ensimmäinen Avant-Garde biisi jota olen kuullut.. Kyllä oli omituista! Häiritsevän pelottavan sekaista.. Tälläisistä aivokikkailuista mä tykkään! Tää ei ollu pelkästään hienoa kuunneltavaa, vaan myös hieno kokemus!

Alkaa heti hymyilyttää biisin alkaessa; kohta on nääs aamuyö. Kaunis tunnelma. Kitaran kampiefektimäinen leijunta toimii ja se on ikään kuin lähempänä. Näppäilyt lähestyvät välillä kauempaa likemmäs, jolloin mainiö, softi särökin käväisee... (Biisi loppui) Mietin loppua hetken hämmenyksen jälkeen, kuinka hyvin se itse asiassa toimi; ei kuin poikki vain ja improvisaation kiireettomän tunnelman huomioon ottaen, se toimi erinomaisesti. Oikeastaan ihan helkkarin voimakas temppu.

Tämän tyyppistä matskua on sopivassa tunnelmassa todella mukava vääntää treenikämpällä kavereiden kanssa. Harmi kun nuo eivät vain innostu mitenkään helposti ihan kokeelliselle linjalle. Jos "Through the fields of human mindin" tyyppistä kamaa tulisi kaapeista silloin ulos, voisi sitä olla perin tyytyväinen saavutukseen.

Pidän, pidän, pidän ja paljon. Muutama raita ja ne yhdessä luovat kaiken biisiin tarvittavan. En tiedä pidätkö noista nro arvioista, mutta käytän niitä toisinaan. Ollos hyvä.