Iloni isoja olliit
surut silti suurempia
vierahatkin outoloita
kaimat kuiten kummempia

muuttiit hyö miut maoksi
vaihtoit vainen vaskitsaksi
alahal ajelemahan
matalan matamaan maata

kirosivat kiitokseksi
raivoisasta raa'annasta
huhuilemaan huuhkajana
yksin yöt ylittämähän

ahvenisena ajoivat
hauvin hampaita halaamaan
tuulisena tuivertamaan
laulelemaan äänetönnä.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu