Tämän sävyissä on jotain todella tuttua. Suurin osa äänistä herättelee tuntemuksia jostain alkeellisen FM-synteesin suunnalta, mikä korostuu etenkin noissa digitaalisen metallisissa kolkahduksissa. Ja kuten accent sanoikin, pelimusiikki tulee tästä kyllä mieleen. Joko vanhat DOS-pelit tai sitten juuri Megadriven ja N64:n väliin osuva aikakausi. Minkään sortin hifistä ollaan vielä kaukana, mutta ajatuksena taitaa muutenkin olla vedota enemmän kuuntelijoiden nostalgian tuntemuksiin.

Itse sävellyksessä on vekkuli tunnelma. Yksinkertaiset rummut ja kolkohko basso tahdittavat polveilevaa sävelmää, joka löytää huippukohtansa noin puoli minuuttia ennen kappaleen loppua, jota ilman melodiapuoli olisi ehkä jäänyt tuntumaan hajanaiselta. Kokonaisuus käy niin monella suunnalla, että "polveileva" lienee siitä melko osuva tulkinta.

En ole aivan vakuuttunut kaikkien soitinten vireistä ja harmonioista, mutta toisaalta se kyllä lisää kappaleen vinksahtanutta lo-fi-tunnelmaa. Samaisen lo-fi-henkisyyden takia jäin miettimään myös kappaleen miksausta. Yhtäältä olisin toivonut niin tilan tuntuun kuin dynamiikkaankin lisää vaihtelua, mutta toisaalta tämä tietynlainen koruttomuus istuu kappaleen muuhun estetiikkaan oikein hyvin.

Ei ehkä aivan omaan makuuni, mutta etenkin kun tietää, millaisista pohjasampleista kokonaisuus on kyhätty, lopputulosta kyllä arvostaa ilmaisussaan.

Tosi hauskan kuuloinen kappale =) Tulee mieleen joku Nintendo 64:n 3d-tasohyppely.